Olin lauantaina häissä. Näissä "aikuisten" häätilaisuuksissa on mukana lauma vihittävien murrosikäisiä lapsia, sukulaisia, vanhoja tuttuja ja parin uusia tuntemattomia ystäviä. Mukana kulkevat myös entisten puolisoiden haamut. Näitä avioliittoja ei solmita siitä tavallisesta syystä. Jälkikasvua ei ole tulossa. Joskus myöhemmin tulee lapsenlapsia, joilla onkin sitten liuta isovanhempia huomiosta tappelemassa. Juhlat olivat joka tapauksessa mukavat. Pääsi kaksi keski-ikäistä avioliiton auvoiseen turvalliseen satamaan.
Menin aikoinaan naimisiin sen jälkeen kun äiti oli asiasta rittävästi huomautellut. Raskauteni oli aika pitkällä. Vihkiminen tapahtui maistraatissa, minulla oli päälläni liikuttava halpa harmaa hame ja pusero. Jaloissa oli kiinantossut, sellaiset kankaiset jalkineet. Hääaamuna äiti soitti ja sanoi, että pitäisi olla hääkimppu. Sanoin Timolle, että osta sinisiä ja valkoisia kukkia. Ostarin kukkakaupassa järkyttyivät kun kuulivat häiden olevan parin tunnin kuluttua. Kimppuja käydään kuulemma suunnittelemassa yhdessä viikkoja etukäteen. Kukkalaitteeni oli kaunis. Tilaisuudessa olivat vanhempamme ja sisaruksemme sekä muutama ystävä. Kävimme syömässä ravintolassa ja joimme kakkukahvit vanhempieni luona. Saimme häälahjaksi Lundia-hyllyn ja kaksi kanaa Kielon ja Kanelin. Timo rakensi kanoille aitauksen ja ne munivat joka päivä kauniin munan. Lundia-hyllyä sitten yhdistimme ja purimme kahteen erilliseen osaan pariin otteeseen kunnes se jäi kokonaan minulle. Järkevä häälahja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti