Näin teksti elää:
Koti-ihminen
Siitä se alkoi kun Nina osti kotihousut. Jalat sujahtivat niin mukavasti trikoolahkeisiin. Vyötäröllä ei tuntunut tuttua kiristystä. Samalla ikään kuin jotain tuskaista olisi lauennut. Nina askarteli ja lähetti elämänsä ensimmäiset joulukortit. Vastineeksi hän sai pari puhelinsoittoa ja Uudenvuoden korttia. Nina teki karpalohyydykettä pieniin lasipurkkeihin ja koristeli ne pitsinauhoin. Purkit hän kiikutti lahjaksi hämmentyneille naapureille. Vastalahjaksi hän sai seitsemän kynttilälyhtyä. Sellaisia, joita annetaan ihmisille, joille ei keksitä mitään lahjaa.
Kaverit pyysivät Ninaa baarikierrokselle.
-En voi lähteä, olen nykyisin koti-ihminen, sanoi Nina.
Töihin menokin alkoi tuntua vaikealta ja turhalta. Nina anoi vuorotteluvapaata ja saikin sitä puoli vuotta. Sinä aikana hän ompeli suuren perinneryijyn, pesi katot ja seinät ja kutoi kaikille sukulaisille pikkuserkkuja myöten villasukat. Kun puoli vuotta oli kulunut, Nina oli taas valmis palaamaan maailmaan. Virittyneet kotihousut joutivat auton kiillotusräteiksi.
1 kommentti:
Ei ollenkaan hullumpaa tuollainen koti-ihmisen elämä.. Ainakin vuorotteluvapaan verran :)
Lähetä kommentti