En pidä valokuvattavana olemisesta. Jos tiedän, että minua kuvataan väännän naamani teennäiseen virnistykseen. Mielestäni en näytä kuvassa siltä, mitä oikeasti olen. Iän myötä homma vain pahenee. Kuka on tuo keski-ikäinen hieman jo rupsahtunut nainen, joka esiintyy valokuvissa minun vaatteissani. Viiden vuoden kuluttua katson samaa kuvaa ja olen ihan tyytyväinen. Pitäisi siis olla tyytyväinen nyt. Kuvaustilanteissa yritän kiskoa kameran itselleni.
-Mene sinä vaan kuvaan, minä voin kuvata
Hieno valokuvakirja "Maailman ihanin tyttö" on voimaannuttavaa valokuvausta. Siinä on kuvattu lastenkodissa kasvaneita nuoria naisia. Kuvat ovat hyvin kauniita. Toivoisin samantyyppistä projektia keski-ikäisistä eronneista naisista.
2 kommenttia:
Ideahan on hyvä! Ehdota sitä tuon Maailman ihanin tyttö -projektin takana oleville taiteilijoille!
Nyt on tullut myös "Isä, voimauttavia valokuvia"-näyttely.
Lähetä kommentti