Olen vanhempieni mökillä. Vesi on edelleen uimalämpöistä. Mökin taakse räystään alle on noussut pikkurillin pään kokoisia vauvakanttarelleja. Olen valahtamassa syvään regressiotilaan.
Luin naistenlehdestä jutun, jossa Elina Halttunen muisteli kotejaan. Aloin miettiä kuinka monta osoitetta minulla on ollut ja päädyin yli kahteenkymmeneen.
Lapsen minua kiinnostivat aikuisten jutut, varsinkin sellaiset, joita ei ollut tarkoitettu kuultavakseni. He istuivat pöydän ääressä, joivat viiniä ja tupakoivat. Yritin olla hiljaa, ettei kukaan huomaisi komentaa nukkumaan. Mieltäni kiehtoi erityisesti juttu eräästä sukulaismiehestä tai oikeastaan hänen vaimostaan ja vaimon edellisestä miehestä. Sukulaismies tappoi itsensä. Hän oli ollut naimisissa naisen kanssa,jonka entinen mies oli karannut muukalaislegioonaan. Mies jätti vaatteensa rannalle ja katosi. Nainen luuli miehen hukkuneen. Mies ei kuitenkaan malttanut olla soittamasta kaverilleen ja niin juoni paljastui. En tiedä mitä miehelle muukalaislegioonakeikan jälkeen tapahtui. Jos minulla olisi ollut kaksi aviomiestä, joista toinen olisi ottanut hengen itseltään ja toinen karannut muukalaislegioonaan voisin tuntea tarvetta jonkinlaiseen itsetutkiskeluun. Liekö naisella sittemmin ollut enemmän aviomiehiä. Sitä tarina ei kerro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti