Luen Tsehovin novelleja. Olen lukenut niitä viimeksi parikymppisenä. En tuolloin huomannut miten elämäänsä kyllästyneitä ja kyynisiä monien novellien päähenkilöt olivat. Toisaalta juttuja pehmentää huumori ja ymmärrys ihmisluontoa kohtaan.
Kävin 75-vuotiaan äitini ja 80-vuotiaan isäni kanssa kävelemässä 8 km. Melkein anoin armoa. Kävelyvauhti oli tasaisen tappava.
Kävimme Perniössä vanhojen tavaroiden myymälässä. Parhaat päivänsä nähneeseen rakennukseen oli kerätty roinaa pallogrillistä rokokookalusteisiin. Isä osti maljakon. Nuhjuinen vaasi maksoi 15 euroa, eikä hän edes tajunnut tinkiä. Mies hujautti rahat taskuunsa. Kassakonetta ei näkynyt missään. Pesun jälkeen maljakko kuitenkin näytti kauniilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti