perjantai 27. elokuuta 2010

Kirjastossa

Istun kirjastossa. Yritän tehdä esitelmää, oikeastaan ei enää kannata koska lähden kohta V:n kanssa lounaalle. Tätä ennen kävin kahvilla kirjaston kahvilassa ja luin Hesarin. Älytöntä, voisin keittää kahvia kotonakin ja olen kalliiseen hintaan tilannut sanomalehden. Sain päivittäisen sinivaloterapian käymällä kirjaston vessassa ja nyt siis kirjoitan tätä vaikka minun pitäisi tehdä esitelmää ja lukea huomisen tekstejä Viitaa varten.

Ilmastointi humisee, näppäimistä kuuluu herkkä naputus. Katseet kohdistuvat näyttöihin. Huoneessa on jostain syystä peili sekä käsienpesuallas. Homma on siis likaista. Paikaltani näen kuinka mies surffailee Iltalehden sivuilla. Siihen en ole sentään alentunut. Mahdollisesti miehellä on jonkun tärkeän työn dead line tulossa ja hän yrittää unohtaa sen. Kaksi nuorta naista hihittelee. Hevihupparinen mies on Facebookissa. Nyt saapuu mies, jolla on huomattava määrä lävistyksiä kasvoissaan ja niittejä vaatteissaan. Tämä alkaa käydä jännittäväksi. Pari pöytää minusta ovelle päin työskentelee mies, jolla on pitkä musta nahkatakki ja lierihattu. Ei ota hattua pois päästään sisälläkään. Tuolla istuu runoilija Arto Lappi. En ole koskaan lukenut hänen runojaan. Ehkä pitäisi.

Saan kirjastossa huomattavasti enemmän aikaan kuin kotona.

2 kommenttia:

Maina kirjoitti...

”Turha miettiä,
matka on jo alkanut:
parasta pitää
hatusta kiinni, kyllä
tuuli aukaisee takin.”

Tämä Arto Lapin runo on mielestäni mainio elämänohje!

Muuten tuntematon runoilija minullekin.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Pitänee oikeasti tutustua hänen tuotantoonsa.