tiistai 22. heinäkuuta 2014

Haaveilua

Olen innostunut taideohjelmasta "Lily Cole taiteen parissa" (löytyy osoitteessa http://www.katsomo.fi/?treeId=33004050). Lily Cole on malli ja näyttelijä, joka on opiskellut taidehistoriaa. Ohjelman keskeyttää välillä pätkä, jossa Cole keikistelee turkoosissa mekossaan. Sen voi juuri ja juuri antaa anteeksi, sillä ohjelma on mielenkiintoinen. Cole seuraa arvostettujen nykytaitelijoiden työtä, käy heidän kanssaan kahvilla ja saa välillä itsekin piirtää. Taiteilijat ovat ihmeen varauksettomia. Ehkä Cole vaikuttaa sopivan vaarattomalta.

Sai luettua David Forster Wallacen novellikokoelman "Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja". Viimeisiä novelleja ahmin eilen illalla unen rajamailla voimatta lopettaa. Kirja kertoo masennuksesta, seksistä ja mm. kuolevasta miehestä, joka tilittää vihaansa kaikkien rakastamaa poikaansa kohtaan. Erään novellin dialogista miehen naispuolisen keskustelukumppanin kommentit on jätetty pois. Ihmisten on lähes mahdotonta kohdata toisiaan. Ei mitään onnellista luettavaa, mutta äärimmäisen rehellistä tekstiä.

Olen alkanut haaveilla matkustamisesta. Jos saisin asuntoni vähäksi aikaa vuokratuksi jollekin, joka hoitaisi kissaa ja maksaisi ainakin yhtiövastikkeen. Jos uskaltaisin lähteä ja pakata oikein vähän tavaraa reppuun. Jos olisi varaa matkustaa junalla vaikka Varsovaan tai Berliiniin ja viettää matkanpäässä muutama viikko. Tarvitsisin riittävästi aikaa, ettei tarvitsisi juosta nähtävyydestä toiseen, että oppisin tuntemaan kaupungin niin, että selviäisin ilman karttaa ja välttäisin surkeat ruokapaikat. Itä-Eurooppa kiinnostaisi eniten, sillä siellä pystyisin elämään halvemmalla. Jos voisin välillä matkustaa junalla jonnekin patikoimaan, niin se olisi jo liiallista.

3 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Varmasti saat asuntosi vuokralle esim. jollekin fiksulle opiskelijatytölle! Ei kun ilmoittelemaan vaikka lääkiksen ilmoitustaululle!

Jostakin tuollaisesta minäkin haaveilen...

AuvoT kirjoitti...

Tampereen läpi ajaessa näin pyöräilevän naisen, jalassaan pronssinväriset metallinhohtoiset housut. En tunne muita pyöräilijöitä sielläpäin kuin blogisti H:n, liekö ollut?

Suosittelen Kroatiaa. On sekoitus Norjan maisemia, alppeja, Välimeren lämpöä, viinejä ja cuisinea, antiikin Rooman nähtävyyksiä, edullista itä-eurooppaa.

Heidi kirjoitti...

Minulla ei ikävä kyllä ole metallihohtoisia housuja.

Muutama muukin on suositellut Kroatiaa.