sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kalameren hiekat

Tampereelta ajaa Rahjan kylään reilut viisi tuntia. Rahjassa virtaa joki, jonka vesi ulottuu asianosaisen napaan saakka. Kyllä siinä joessa uida voi. Kiviä on syytä varoa. Savolaiseen mutapohjaan tottunut jalkapohja tapaakin joen pohjassa pehmeän hiekan. Paarmat ja hyttyset ovat Rahjassakin äkäisiä.

Rahjasta voi polkea pyörällä Kalajoelle. Sielläkin vesi ulottuu vain napaan, vaikka kuinka kahlaa. Meren pohjaa peittää hieno hiekka ja rannalla on autiota. Aurinko paistaa. Rakennettu ympäristö muistuttaa laskettelukeskusta. Paluumatkalla Rahjaan pyörän kumi paukahtaa ja matkanteko loppuu siihen.

Minä olen aina luullut, että Kalajoen hiekat sijaitsevat joen rantamilla. Kalajoen hiekat ovatkin Kalameren hiekat.

Rahjasta on vain sata kilometria Kaustiselle, jossa soitetaan kansanmusiikkia. Timo Rautiainen opiskeli alaa vuoden verran ja lauloi nyt innokkaalle yleisölle. Pidin miehen savolaisen leppoisista jutuista, mutta minusta hän ei ole vielä kovin kaksinen kansanmuusikko. Suurin osa lauluista kuuluikin ihan muuhun genreen. Mies kertoi Sakari Kuosmasen laihdutuskuurin lopetuksesta (perhepitsa ja kuusi isoa tuoppia) ja monista muista rock-piirien sattumuksista.

Kansanmusiikkiyhtye Haka oli mainio tuttavavuus. Yhtye valittiin vuoden 2008  kansanmusiikkiyhtyeeksi. Yhtyeen energinen ja humoristinen meno miellytti. Laulaja epäili nähneensä konserttipaikan eteisessä Kirkan. No ei se tietty Kirka ollut, mutta olisihan se hauskaa jos laulajan haamu kiertäisi festareita.

Neljän nuoren kanteleensoittajan yhtyeen (Kardemimmit) sulavan soiton ja laulun jälkeen kaipasin äijäenergiaa ja sitä sain kun Pirulainen esiintyi. Oli pakko nousta hyppimään. Pirulainen on viimeinen lenkki kansanmusiikin ja Rockin välillä.

Matkalla takaisin Tampereelle pysähdyimme huoltoasemalla ja kuuntelin kahden keski-ikäisen miehen keskustelua. Toinen avautui avioliittonsa kipupisteistä.

"Akka ei ennää nuku vieressä."
"Jaa"
"Makkaa eri kerroksessa"
"Katotko illalla matsin"
"En kato, meen viiteen töihin"
"Se matsihan alkaa jo kymmeneltä."
"Pitäs hankkia uus akka."

Tällaista tapahtuu kun lähtee kotoaan. Maailma avartuu. Tampere ei ollut muuttunut vaikka minä olen. Ja toisaalta minäkin taidan olla sama. 




5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen kerran makeat naurut: "tälläista tapahtuu kun lähtee kotoaan"! Kiitos!
T: Kainuusta kauan sitten avaraan maailmaan lähtenyt, pohjoisen ihmeitä kaipaava

Heleija kirjoitti...

Onpa se hyvä, että olen löytänyt blogisi. Naseva meininki!

Arttorius kirjoitti...

Upea tuo ylimmäinen kuva.

Merja kirjoitti...

Kaustisella käsitys kansanmusiikki-genrestä avartui. Saatan alkaa tykätä. Alankin. Livenä.

Heidi kirjoitti...

Samoin.