maanantai 21. heinäkuuta 2014

Sisäinen säilöjä

Eräs hoitaja söi  aamukahvilla homeisen sämpylän. Repäisi vihreän kohdan valkoisesta leivästä, asetteli sämpylän homeettomalle osalle (jossa hometta ei kasvanut paljain silmin nähtävää määrää) juustoa ja kurkkua ja haukkasi. "En ole aiemminkaan homeeseen kuollut" hän sanoi. Aikoinaan hillon pinnalta kaavittiin home pois ja sanottiin: kun syö hometta niin saa kauniin lauluäänen.

Potilaat, jotka tuovat mukanaan enemmästä kuin kymmenestä vitamiinivalmisteesta koostuvan lääkelistan, ovat haasteellisia.  Ihmiset jotka mättävät vitamiinipillereitä, pelkäävät kuollakseen lääkkeitä.

Työhuoneeni lämpötila oli tänään 28.1 C.

Sisäinen säilöjäni osti jo toisen mansikkalaatikon. Myyjä pujotti lootan muovipussiin, joka oli liian suuri. Yritin tasapainottaa pahvilaatikon pyörän tavaratelineellä olevaan koriin. Puolet mansikoista valui muovipussiin.

Siivosin marjoja ja kuuntelin ohjelmaa taiteilijoista, jotka ovat tehneet taidetta oopiumpäissään.  Nyt tiedän, että Berliozin "Fantastinen sinfonia" kertoo taiteilijan oopiumhoureissa saamista näyistä  ja lisäksi minulla on paljon mansikoita talven ja muiden katastrofien varalle. Sisäinen säilöjäni painostaa minua vielä kolmanteen mansikkalaatikkohankintaan.

Katsoin netistä mielenkiintoisen dokumentin kuvataiteilija  Tacita Deanista. Nainen käyttää töissään perinteistä filmiä, joka on katoava tuote. Tacita Dean sanoi olevansa ylpeä kaikista filmeistään ja häpeävänsä niitä. Nainen on kerännyt vuosien mittaan valtavan määrän apiloita, joissa  enemmän kuin kolme lehteä . Olen ikäni yrittänyt etsiä edes yhtä neliapilaa, enkä ole löytänyt. Minulta puuttuu jotain mitä Tacita Deanilla on tai sitten naisella on parempi optikko. Taiteilija asuu Berliinissä. Tuli hillitön halu matkustaa kaupunkiin junalla. Minulla on aina hinku istua junassa. Haluaisin matkustaa johonkin junalla, mielellään jonnekin kauemmaksi kuin Viialaan.


4 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Minäkään en ole koskaan löytänyt neliapilaa. No en kyllä ole ihmeemmin etsinytkään viime vuosikymmeninä.

Vitamiinipilleristit lienevät ihmisiä, jotka ainakin yrittävät pitää itse huolen terveydestään sen sijaan, että ulkoistaisivat vastuun lääkärille ja odottaisivat käsi ojossa reseptiä.

Heidi kirjoitti...

Kuka tietää mitä se vitamiinikoktail ihmiselle tekee? Jokainen saa hoitaa itseään miten haluaa, mutta ihmettelen sitä miksi kukaan uskaltaa syödä sellaista määrää vitamiineja ja pitää lääkkeitä vahingollisina. Lääkäri kuitenkin usein hoitaa potilaitaan lääkkeillä, joita nämä potilaat pitävät myrkkyinä. Onhan se vähän hankalaa lääkärin kannalta, joka koulutuksensa puolesta haluaa hoitaa toista parhaan tietonsa mukaisesti.

Heidi kirjoitti...

Toki tieto siitä parhaasta muuttuu, joka tekee hommasta haastavampaa ja jonka takia ymmärtää potilaiden pelkoja.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Olen itsa satunnainen vitamiinipilleristi; esim. tällä hetkellä en syö yhtikäs mitään. En siis kritiikittömästi kannata yhden jos toisen napin nappaamista.

Tunnen lääkärin, jonka klinikalla Englannissa kuulemma puolet potilaista hoidetaan täysin lääkkeettömästi, pienillä elämäntapamuutoksilla. Kun kuitenkin lääkkeillä on aina sivuvaikutuksia, niin mikäpä sen upeampaa kuin jos potilas voi olla ilman! Tai ainakin elämäntapavalinnoilla tukea terveyttä lääkkeen ohella.

Entinen työkaverini on minua kaksi vuotta vanhempi nainen eli siis jokusen vuoden alle viisikymppinen. Hänellä on ainakin viisi vuotta ollut lääkitys sekä verenpaineeseen että kakkostyypin diabetekseen; kumpikin niin elämäntapasairauksia kuin olla ja pääsee.

Kuitenkaan hän ei ole laittanut tikkua ristiin sen eteen, että yrittäisi syödä hiukan terveellisemmin ja käydä vaikka kävelemässä.

Tuollaista en ymmärrä.