torstai 2. lokakuuta 2014

Lukupiiri

Meitä on lukupiirissä seitsemän äänekästä naista. Omaa mielipidettään on välillä vaikea saada kuuluviin. Kokoonnumme reilun kuukauden välein toistemme kodeissa, syömme, juomme viiniä, nautimme kahvit ja leivonnaiset. Kesällä olemme pitäneet lomaa. Emäntä saa valita luettavan kirjan. Olemme käyneet kahdesti teatterissakin. Näytökset ovat liittyneet lukemiimme kirjoihin (Mielipuolen päiväkirja ja Kristina från Duvemåla). Kerran meillä on käynyt kirjailijavieras (Marisha Rasi-Koskinen).

Aloimme viime tapaamisella harmitella, ettemme ole merkinneet muistiin kirjojen nimiä. Niinpä tein eilen listan lukemistamme romaaneista ja novellikokoelmista.  Hämmästyttävän paljon olemme jo saaneet aikaiseksi:

-->
Riikka Pulkkinen: Totta
Marko Kilpi: Elävien kirjoissa
Alice Munro: Liian paljon onnea
Pascal Mercier: Yöjunalla Lissaboniin
Vilhelm Moberg: Maastamuuttajat
Halldor Laxness: Salka Valka
Miguel de Cervantes: Don Quijote
Italo Calvino: Paroni puussa
Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejk
Kari Hotakainen: Luonnon laki
Nikolai Gogol: Pietarilaisnovelleja
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Jhumpa Lahiri: Kaima
Pirkko Saisio: Punainen erokirja
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Hannu Salama: Siinä näkijä missä tekijä
Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Marisha Rasi-Koskinen: Valheet
Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus
Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Emma Donoghue: Huone
Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Tove Jansson: Kesäkirja
Sofka Zinovieff: Punainen ruhtinatar
Ngugi wa Thiong'o: Variksen velho

Vertailemme aina kirjaa  Miguel de Cervantesin teokseen Don Quijote. Sopiihan se erinomaisesti romaanin mitaksi, sillä sitä pidetään ensimmäisenä varsinaisena romaanina. Kirja on todellinen tiiliskivi (1018 sivua). Oli vaikea löytää miellyttävää lukuasentoa:  pitkällään lukiessa käteni väsyivät ja riski kiuruvetisen nenäni ruhjoutumiseen oli merkittävä. Romaani jäi meiltä kaikilta kesken. Olisi kiva kuulla onko joku lukenut sen.  Se ei ikäänkuin edennyt mihinkään, sama ongelma oli Kunnon sotamies Svejkin kohdalla. Ngugi wa Thiong'on  Variksen velho jäi minulta puoliväliin. Taisin olla tuolloinkin jostain syystä kiireinen. Salka Valkaa lukiessamme huomasimme, että meillä oli käsissämme eri käännökset. Toisesta versiosta oli jätetty osa tekstistä kylmästi pois.

Lisään tähän vielä jälkikäteen lyhyen luonnehdinnan lukupiiristä: hyviä kirjoja, maukkaita ruokia ja fiksuja naisia. Lukupiiri kannattaa perustaa!

Välillä on tuntunut, että olemme lukeneet eri kirjaakin, sillä tarina muotoutuu lopulta lukijan päässä.

Kerttu väittää lukevansa mokoman kirjapinon yhden viikonlopun aikana.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä rakastan näitä kaikkia kirjoja. Kirjojen lukeminen on vapaaehtoista!
Räkättirastas

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Noinhan kirjaa Wikipediassa kuvataan. Ajatus on hieno: mies joka lukee päivät ja yöt ritariromaaneja ja menettää suhteellisuudentajunsa. Mutta kun se ei johtanut mihinkään ja sivuja oli yli tuhat. Ehkä joskus vielä annan sille uuden mahdollisuuden.

Kirja alkaa hienosti tekijän esipuheella: Joutilas lukijani: uskot varmaan vannomattakin, että olisin halunnut tämän kirjan, henkeni hedelmän, olevan lapsista kaunein, hauskin ja älykkäin.

Sitten seuraakin monta sivua sonetteja. Lievää hyytymistä. Suomentajan työ on ollut huikea. Teoksesta on varsin tuore suomennos.

Hyttynen on ilmeisesti kirjan lukenut. Suuri kunnioitukseni pienelle hyönteiselle!

Gogol on suosikkini. Mielipuolen päiväkirja oli mieletön. Olen lukemisen lisäksi nähnyt sen kahdesti Martti Suosalon huikeana esityksenä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olen aina lukenut paljon (no en ehkä silloin kun lapset olivat pieniä ja elämä kiireistä). Lukupiiri on laventanut lukemista. On ollut mielenkiintoista keskustella kirjoista fiksujen naisten kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Italo Calvino: Paroni puussa
...splitti, eikö totta. Sen lukija kyllä lopulta huomaa itsekin. Vaikkakin kyse on kasvutarinasta ja tuolloinhan se kuuluu kehykseen.
Mr Bean

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkein tärkein teos noista listaamistasi kirjoista on minusta

Kafka rannalla
Haruki Murakami

Se antaa elämästä kaikkein totuudellisimman kuvan - voiko näin sanoa.

- pingviini