perjantai 3. lokakuuta 2014

Sokeria

Päiväkotilapset kävelevät parijonossa. Lapsilla on niin lyhyt askel, että kauempaa katsottuna näyttää kuin he liukuisivat pitkin käveylytietä. Lapsilla on yllään huomioliivit, jotka ulottuvat polvien alapuolelle. Liivien helmaan on kirjoitettu tussilla puhelinnumero. Lapset näyttävät niin liikuttavilta ja viattomilta.

Lapset ovat onneksi hellyyttäviä. Muutenhan he olisivat alttiita kaikenlaiselle väkivallalle. Kukaan ei halua ajaa metrin mittaisen, keltaisen, pitkähelmaisen otuksen päälle. Eri asia on karkkihyllyn edessä kirkuva lapsukainen. Siinä vaaditaan ihmiseltä lehmän hermoja.

Luen Stephen Fryn muistelmien toista osaa (Fryn aikakirjat). Fry kertoo sokerihimostaan. Hän varasti rahaa hankkiakseen makeisia ja söi lapsena laatikoittain sokerikuorrutettuja muroja.

Meille ei ostettu limsaa, sillä se oli turhaa. Sekoitin veteen sitruunamehua ja sokeria limsaksi. Kylmiössä minua houkutteli sankollinen sokeroitua survottua mansikkaa. Yksin kotona ollessani kävin hakemassa ruokalusikallisen tuota herkkua, luin kirjaa ja mussutin hiljalleen lusikallisen ihanan makeaa mansikkaa. Sitten hain seuraavan annoksen ja seuraavan.

Isä osti tummaa taloussuklaata, halvaa ja kovia kermakaramelleja. Niitä hän hankki lähinnä itselleen. Pidin kermakaramelleista, joiden imeskelyyn kului sopivan kauan.

Ostin koko viikkorahalla karkkia, enkä säästänyt rahaa mihinkään.  Pudotin kerran vahingossa rahan pankkiin. Se oli katastrofi, tarkoitus oli vain varovaisesti kokeilla miten rahan sinne sujahtaisi. Luin jostain tutkimuksesta, että lapset, jotka pystyvät säästämään, pärjäävät paremmin elämässä. Koejärjestelyssä saattoi syödä karkin heti tai odottaa, jolloin saisi kokonaisen pussillisen makeisia. Minä olin hetikarkkilapsi.

Muistan vieläkin kaikkien Fazerin parhaiden nimet. Kiskis oli suosikkini. Apteekista ostettiin salmiakkijauhoa, jota kaadettiin kämmenelle ja nuoltiin. Halvan salmiakki oli parempaa kuin Fazerin salmiakki. Pääsiäismunat oli valmistettu kitkerästä tummasta suklaasta. Munista löytyi takuuvarmasti sormus, johon oli kiinnitetty kaunis kimaltava kivi.

Kuvassa on pala tamperelaista graffitiseinää.

5 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Ekstaattisin lapsuuden namikokemus oli, kun sai käydä ostamassa kioskilta markalla nallekarkkeja. Niitä sai sata kappaletta. Isä vei minut joskus osulan baariin jäätelölle, en muista, mitä jäätelöä itse söin, ehkä tiikeriä, mutta isä valitsi aina nougatia.

Heidi kirjoitti...

Aikuiset nauttivat nougatia ja lapset tiikeriä jai triojäätelöä.

Heidi kirjoitti...

Jäätelövalikoima oli nykyiseen verrattuna vaatimaton.

Merja kirjoitti...

Silloin oli vaniljaa, suklaata, mansikkaa, tiikeriä ja nougatia. Myöhemmin jäätelökioskillaa saattoi pyytää kaikkia sekaisin - tai ainakin vaniljaa, suklaata ja mansikkaa. Triohan siitä tuli.

Anonyymi kirjoitti...

Minä söin lapsena imeskeltäviä pallotikkareita sekä makeaa teetä...kumpaa nyt vain oli. Nykyään syön mielelläni ananasta ja Buffetti jätskiä. Olen tottunut odottamaan ja olemaan ilman.
-panssarivaunu