lauantai 4. lokakuuta 2014

Etanalettu

Olen käynyt viikonlopun aikana nepalilaisessa, kreikkalaisessa ja japanilaisessa ravintolassa. Nepalilaisessa tarjoilija on somalla tavalla ujo ja ystävällinen nuori mies. Ruoka tuodaan metallilautasella, jossa on omat kolot papumuhennosta, jugurttia, riisiä ja salaattia sekä kastiketta varten. Leipä on herkullinen pitkäksi venynyt ohut rasvainen kuuma lätty. Ilalla söin moussakaa kreikkalaisessa ravintolassa, jossa puhuttiin tamperetta eksoottisella aksentilla. Hyvästeltiin nätisti ja oltiin kaikin puolin kohteliaita ja ripeitä. Vein tänään siskoni ja hänen perheensä japanilaiseen ravintolaan, jossa tarjoilija äänsi tamperetta japanilaisittain. Hän opasti meitä erinomaisen ystävällisesti ja saimme lopulta jotain tilatuksi. Kaikissa ravintoloissa tarjottiin hyvää ruokaa.

Kun aloitin opiskeluni Kuopiossa, ei siellä ollut ainuttakaan etnistä ravintolaa. Ensimmäinen pitseria oli mainio juttu. Sahasimme paloja ohuesta pitsasta ja herkullinen juusto venyi pitkäksi luiroksi leualle. Kaverini Jarmo nimitti pitsoja etanaletuiksi. Sen jälkeen muistan kreikkalaisen ravintolan saapumisen ja intialaisen anestesialääkärin perustaman ruokapaikan. Intialainen ruoka oli tuolloin mielestämme liian tulista. Ei ravintola lopulta kovin pitkään toiminutkaan.

Helsingissä oli tietääkseni Suomen ensimmäinen kreikkalainen taverna, Athanasios. Ravintolan omisti Athanasios Himonas, joka oli kotoisin Mykonoksen saarelta. Ruokia ei tarvinnut valita listalta, sillä mies tiesi mitä kukakin tarvitsi "Tuon sinulle hyvä musaka". Pöytään kannettiin juuri sitä mitä ravintoloitsija päätti sinä päivänä olevan sinulle hyväksi ja mitä keittiössä sattui olemaan. Annoksen valitseminen onkin aina työläintä.

Tampereen paras ruokapaikka on mielestäni hallin ranskalaistyyppinen kalaravintola  "Neljä vuodenaikaa". Ruokalista vaihtuu päivittäin, vain kalakeitto pysyy. Halvin lounasannos maksaa 9 euroa ja se on gourmet-tasoa. Asiakkaat istuvat vierekkäin jakkaroilla kolmen pöydän ja yhden tiskin ääressä. Siitä on mukava seurata kauppahallin vilinää ja leikkiä olevansa Ranskassa.




4 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

En ole käynyt mainitsemissasi ravintoloissa, mutta Gopalista saa hyvää intialaista. Ei-tulista.

Kaatuilin to-aamuna kämmeneni asfaltti-ihottumalle ja kävin tetanuspiikillä & saamassa hoito-ohjeita. Lääkäri käski pesemään vedellä ja saippualla kerran päivässä & päälle Betadinella kostutettu lappu ja toinen lappu päälle.

En huomannut kysyä, että kuinkakohan monta päivää hommaa pitää toistaa ja kuinka pian suunnilleen ihoa alkaa tulla. Osaisitko neuvoa?

Anonyymi kirjoitti...

Nepalilaisessa ravintolassa pidän juuri tarjoilijoiden tavasta olla ujoja ja ystävällisiä. Jogurttikastike sekä kukkakaali ovat lempiruokiani, mutta kahvista en pidä.
Ps. hauska kuva ;)
Kuin olisit vähän kuplassa...joskus unet ovat kovin todentuntuisia ---

Heidi kirjoitti...

Hoo Moilanen: Hoitoa kannattaa jatkaa kunnes iho paranee. Suihkuttelut ovat hyväksi. Aikataulusta en osaa sanoa, itselläni meni kolmisen viikkoa. Nyt asfaltti-ihottuman kohdalla on vain pieni rupi.

Zepa kirjoitti...

Athanasiosta ei enää ole, mutta takavuosina kävin siellä pari kertaa äitienpäivänä syömässä maksaa (kun vielä söin lihaa). Oli hyvää. Ja porukkaa oli niin paljon, että sain ihan mitä tilasin, kukaan ei yrittänyt vaikuttaa :)