perjantai 31. lokakuuta 2014

Boyhood

Töissä ollessa tekemättömien töiden listaan on kirjoitettu sellaisia sanoja kuin päivystys (tarkoittaa epätoivottujen päivystyspäivien merkitsemistä järjestelmään tai aktiivityöajan ilmoittamista), referaatti (artikkelin valitseminen ja esityksen laatiminen), sähköposti (joku epämiellyttävä pakollinen viesti), anomus (koulutusvapaahakemuksen laatiminen) ja esitelmä. Jos tekisin vuorotteluvapaan "to do"- listan , siinä lukisi ainakin Boyhood.

Boyhoodin voi nyt pyyhkiä listasta. Se on suoritettu. Boyhood on tietysti Richard Linklaterin kehuttu elokuva. Mies on tunnettu trilogiastaan Rakkautta ennen aamua, Rakkautta ennen auringonlaskua ja Rakkautta ennen keskiyötä. Elokuvissa seurataan samaa pariskuntaa (näyttelijätkin ovat samat Ethan Hawke ja Julie Delby) yhden vuorokauden ajan yhdeksän vuoden välein.

Boyhoodissa maailmaa katsotaan Masonin silmillä 11 vuoden aikajaksolla. Masonia esittää koko ajan Ellar Coltrane, joka varttuu tänä aikana pikkupojasta nuoreksi mieheksi. Samoin seurataan hänen sisartaan, jota näyttelee ohjaajan tytär Lorelei Linklater. Heidän eronneita vanhempiaan esittävät Ethan Hawke ja Patricia Arquette.

Elokuvan alussa lasten isä palaa lasten elämään, äiti ja lapset vaihtavat paikkakuntaa ja äiti alkaa opiskella. Monenlaista ehtii vuosien mittaan tapahtua, ikäviäkin asioita. Tarina on uskottava ja aika arkinen. Elokuvan ihmisten elämässä elää kolme tuntia ihan täysillä mukana, heistä alkaa välittää ja heille toivoo hyvää.

Elokuvassa ajan kulun huomaa lasten kasvamisesta ja älypuhelimien saapumisesta. Sivutaan Yhdysvaltain politiikkaakin ja sotimista maan ulkopuolella. Perheen isä on aktiivinen Obaman kannattaja.

Elokuvassa on huumoriakin. Minua huvitti erityisesti lasten, isän ja isän uuden vaimon vierailu  vaimon vanhempien luona ja Masonin surkuhupaisat syntymäpäiväjuhlat. Jokainen lie lapsena ja nuorena saanut sukulaisilta noloja lahjoja. Isän lapsille antama sukupuolivalistus, sekä valistettavien että valistajan noloilu sai myös hymyilemään. Lopussa samaistuin lasten äitiin ja itketti kun kaikki lähtivät. Elokuvassa lapset kasvavat, mutta niin kasvavat aikuisetkin.

Tämä on täysin subjektiivinen kommentti: Boyhood on ihana elokuva. Seuraako elokuvaa Adulthood?


4 kommenttia:

Merja kirjoitti...

To do.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kiitos vinkistä!

Trilogia on ihana! (En tiedä miten kolmas leffa olisi voinut päästä kakkosen tasolle eikä minusta päässytkään.)

Heidi kirjoitti...

Huomasin, että se suosittelemasi "Human rights" festivaali on taas tulossa. https://www.facebook.com/tamperehumanrightsfilmfestival

Anonyymi kirjoitti...

Katso,
tämä käsi on huominen.
Kuinka raskaasti se lepää sylissäni.

Käteni ovat lempeät,
kuin tuulen pyörteet
kesäyön tummassa sametissa.

Tyhjä käden syli,
turkoosi meri.

-