tiistai 30. elokuuta 2016

Mistä onni löytyy?

Kirjaston poistomyynnissä olisi ollut tarjolla 50-luvun National Geographic lehtiä kauniisti kansiin sidottuina. Lehtiä selaillessani tiedostin isän syntymäpäivän, joka on elokuun lopussa. En koskaan muista tarkkaa päivää. Soitin isälle pahoitellakseni myöhäistä onnitteluani ja kuulin, että hän täyttää nimenomaan tänään 86 vuotta. Kyselin miten vanhempani aikovat syntymäpäivää viettää "Menemme kuntosalille".

Olen lukenut Tommi Melenderin kirjaa Onnellisuudesta.  Pidän kirjasta kovin ja kirjoittaisin itsekin mielelläni esseitä, mutta en ole tarpeeksi älykäs ja lukenut. Esseitä lukiessaan voi oman sivistymättömyytensä ohittaa, sillä joku toinen on lukenut kirjat puolestasi. Knausgårdini olen onneksi kahlannut läpi, joten oli mielenkiintoista lukea Melenderin miehinen näkemys Taisteluni -sarjasta. Jos naiset ovat naiseutensa vankeja, niin miehet taas pelkäävät, etteivät ole riittävän miehekkäitä. Knausgårdista on epämiehekästä vetää matkalaukkua perässään. Sitä on kannettava.

Jaan Melenderin fb-aforismi-inhon. Kirjailija innostui jossain vaiheessa ihmisvihaaja Flaubertista, joka kirjoittaa "Kolme onnen edellytystä ovat typeryys, itsekkyys ja hyvä terveys".

Kokoelmassa käsitellään kirjailijuutta ja todetaan, ettei maailmassa ole kyynisempiä lukijoita kuin kirjailijanalut, jotka kokevat maailman kääntävän heille selkänsä. Melenderiä siteeraten heidän mielestään 90 prosenttia kirjoista julkaistaan väärin perustein ja vailla ansiota.

Pohjustan jo puolustustani: kirjani ei ole "taidetta".  Eräs kirjoitusryhmäni jäsen sanoi, ettei se ole taiteen vastakohtakaan. 

Melender löytää lapsuudestaan merkkejä tulevasta kirjailijuudesta tai sitten nämä merkit ovat ohjanneet häntä päämäärää kohti. Olen tavannut useita "tavallisia" kirjailijoita, tavallisilla tarkoitan niitä, joita ei haastatella naistenlehtiin tai jotka eivät esiinny televisioviihteessä. Harva tuntee heitä. Nämä kirjailijat ovat tienneet jo lapsena ryhtyvänsä kirjailijoiksi ja ovat väkertäneet lyijykynällä ruutupaperille ensimmäisen "romaaninsa" alle kymmenvuotiaina. Tapasin hiljattain vasta eläkkeellä aloittaneen kirjailijan, joka sanoi aina tienneensä, että kirjailijuus oli kuitenkin se hänen oikea tiensä.

En ole koskaan päättänyt ryhtyä kirjailijaksi. Minä vaan kirjoitan. On kutkuttavaa, että joku julkaisee sen mitä olen kirjoittanut. Tavoitteenani on ollut kirjoittaa kirja, mutta ei tulla kirjailijaksi. Nyt on kirjallinen turhamaisuuteni alkanut vaatia sitä kirjailijaksi tulemistakin. Yritän suojella itseäni kritiikiltä sanomalla, etten missään nimessä ole kirjailija. Silti kirjoitin tuonne blogin ylälaitaan esikoiskirjailija.

Pidän kovasti Melenderin esseistä (olen sivulla 140). On kohtuutonta, että pieni pehmeäkantinen kirja maksaa kirjakaupassa 35 euroa. Hienoa kuitenkin, että kirja löytyi sieltä.

Eräs tuttuni, joka vietti nuoruutensa lukemalla ja asioita vatvomalla kunnes vaihtoi keski-iässä edellä mainitut harrasteet liikuntaan, totesi "Miksen tehnyt tätä aiemmin, olisin ollut paljon onnellisempi!"

Ei kommentteja: