Katsoin pätkän dokumenttia, joka kertoi yksinäisyydestä. Yksinäinen makaa sängyssään. Kodinhoitaja käy vaihtamassa vaipan kerran päivässä. Yksinäisellä käy kylässä SPR:n ystävä, joka tuntee käyntien vuoksi olevansa parempi ihminen. Yksinäinen etsii netistä kumppania. Melkein mikä vaan kelpaa.
Facebook luo harhan, että kaikilla on lounastapaamisia, ihania perheillallisia, romanttisia iltoja puolison seurassa ja yhteisiä mökkireissuja kavereiden kanssa. Ei sinne viitsi päivittää niinä viikonloppuina kun ainoa sosiaalinen kontakti on Sokoksen ruokaosaston kassahenkilö.
Arkipäivinä on ihanaa asua yksin. Kun on koko päivän ollut sosiaalinen, on mukava paeta torkkupeiton alle lukemaan Hesaria. Mitään ei tarvitse sanoa kenellekään (ei ole mitään sanottavaakaan), voi vetää ylleen virttyneen villapaidan, laittaa vaikka kuinka kummallista ruokaa ja voi korjata omat jälkensä tai jättää margariinipaketin pöydälle ja sieltä se löytyy myöhemmin, samalta paikalta minne sen on asettanut.
Joskus kaikkein yksinäisintä on toisten seurassa.
3 kommenttia:
Ja silloin kun ei viitsi jonottaa kassalla, ei edes se kassahenkilö vaan itsepalvelukassa.
Tympeintä on olla yksinäinen seurassa.
Puhut vähän, mutta asiaa. :)
Amen!
Lähetä kommentti