keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Maiharit

Joitakin asioita hankkii tuosta vaan, mutta jotkut ostokset vaativat pitkää kypsyttelyä. Kyse ei ole yksinomaan rahasta.  Olen pari vuotta pohtinut maihareiden ostamista. Sovitellut kenkiä kaupassa ja surffaillut netissä niitä ihmettelemässä. Keskustellut kengistä ystävien kanssa, ihaillut niitä muiden jaloissa. En miettinyt avioitumista tai eroakaan näin pitkään.

Nyt maihareita tyrkytetään minulle jokaisella nettisivulla. Ilman yli-innokasta myyntiä olisin saattanut ostaakin kyseiset jalkineet.  Välillä tuntuu, että ajatuksiani luetaan vaikka maihareiden ilmaantuminen näytön  oikeaan laitaan on omien tekojeni seurausta, eikä pääni sisälle pääse toistaiseksi kukaan.

Kirjoittaminen sujuu kehnosti. Maanantaina tekstini oli oivallista, jostain syystä se oli kuitenkin muuttunut yön aikana paskaksi. Katsotaan onko Helinä-keiju taikonut sen taas tänään hyväksi. Saan näin lomalla kirjoitettua liuskan päivässä (jos kaikki olosuhteet ovat ideaaliset). Olen siis toivottoman hidas varsinkin kun ottaa huomioon tekstini kevyen humoristisen laadun. Onhan sitä mainittu naistenviihteeksikin. Siitä olen tietysti loukkaantunut. Tällainen kritiikki tuntuu siltä kuin minua itseäni sanottaisiin kepeäksi ja iloiseksi ihmiseksi. Minähän olen melankolinen tyyppi!

5 kommenttia:

Minerva kirjoitti...

Minä taasen olen ilmeisesti niin iloinen uusista maihareistani, että näin niistä viime yönä unta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Huvittavaa, että Nokkonen -taideblogissakin mainostetaan minulle maihareita.

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Tässä, kuin likimain kaikessa nettiostamisessa, åätee sääntö, että etsi ostettava incognito-tilassa. Ennen kuin kuulin tämän konstin, pyöri mainokset kaikkialla mihin menin. Ei enää.

Mukavaa päivänjatkoa sulle sinne ja hyviä kirjoittamishetkiä!!

Merja kirjoitti...

Ostin mustat maiharini kaksi vuotta sitten. Näin ne yhdessä suomalaisia design-vaatteita myyvässä liikkeessä. Yksi koko jäljellä, oikea. Vähän painoivat artroottista isovarvasta, poistuin liikkeestä. Palasin puolen kilometrin kuluttua takaisin. Ovat venyneet sopiviksi, uskon, että käytän niitä vuosia. Niin että onnea vaan tuleville uusille maihareille.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Vielä kypsyttelen ajatusta.