sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Näin hyttysen

Sain kustannustoimittajalta kommentit käsikirjoituksestani: "Sinun ainutlaatuinen kirjoitustyylisi sopii erinomaisesti tällaiseen hieman kolkkoon tarinaan, jossa on huvittavatkin puolensa". Tuo ainutlaatuinen ei välttämättä ole mikään kehu.

Haluaisin heti ryhtyä muokkaamaan tekstiäni, mutta on pakko tehdä esitelmää. Jostain syystä kumpikaan työ ei nyt sitten etene.

Moni kokee saamansa palautteen hankalana. En koe minkäänlaista ristiriitaa käsikirjoituksen kehittämisehdotusten suhteen. Yksikään sana tai tarina ei ole minulle niin pyhä, ettenkö voisi pohtia, olisiko sitä mahdollisuus parantaa (usein on). Ihmiset jotka viitsivät lukea (ilmaiseksi tai työkseen) toisen keskeneräistä tekstiä ja antaa palautetta, ojentavat kirjoittajalle arvokkaan lahjan.

Oi miten paatoksellista.

Kävimme jälkeläiseni P:n ja kahden koiran kanssa retkeilemässä Kintulammilla. Emme olleet siellä yksin. P sanoi, että metsässä hengailu on muotia. P keitti kahvit, paistoimme makkarat ja söimme pullat. Näin hyttysen.

Koen syyllisyyttä siitä, etten ole ollut hyvä äiti. Eräs ihminen sanoi minulle "Ehkä voisit jo luopua tuosta".

Hyvää äitienpäivää hyville äideille, huonoille äideille, keskinkertaisille äideille, lapsettomille (niille, jotka olisivat halunneet lapsia ja niille, jotka eivät koe äitiyttä omaksi jutukseen), tädeille, sedille, kummeille ja kaikille, joilla on ollut äiti!


6 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Syyllisyyttä voi potea hamaan hautaan saakka, kun alkaa töpeksimisiään muistella. Eteenpäin elävän mieli. Hyvää äitienpäivää!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Juu, mutta mitä teet. Ehkä pitää vaan päättää, että on ollut äiti niillä resursseilla, jotka itsellä on silloin ollut.

Merja kirjoitti...

Tuo ainutlaatuinen ON kehu!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Tavallaan on, mutta ainutlaatuinen on jotenkin liian suuri sana.

Anonyymi kirjoitti...

Oletko varma, että olet ollut huono äiti, vai onko se vain kuvitelmaa, ankaruutta omaa itseä kohtaan? Usein riittävän hyvä olosuhteisiin nähden on jo hyvä! Sekin on hyvä merkki, jos lapsesi haluavat tavata sinua äitienpäivänä.
Tykkään ääreiskyynisestä kirjoitustyylistäsi, tykkäsin ensimmäisestä kirjastasi ja odotan jo seuraavaa. Voisin kuvitella sinun kirjoittavan jonkun kirjan, jossa kaikkien väärinkäsitysten ja ihmisten pelkojen ja epäluuloisuuksien vuoksi päähenkilö murhaisi jonkun. Huomatakseen, että se oli ihan turhaa ja johtaa kaikkeen muuhun yms.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Ainutlaatuinen on hyvä termi kirja-arvosteluissa - tuo kommentti kuulostaa kaiken kaikkiaan sellaiselta, että kirjasat tulee hyvä.
Semmoinen joka epäilee omaa äitiyttään on aivan varmasti parempi kuin se, joka luulee itseään täydelliseksi. Täydellisellä kyse on todennäköisesti syyllisyyksien peittämisestä, itseltäänkin kenties ja ainakin muilta.

Minäkään en loukkaantuisi tekstini korjausehdotuksista. Itse käy sokeaksi omalle tekstilleen, toinen näkee mitä sille pitäisi tehdä.