Tallinna näytti kovin viehättävältä ja oli Helsinkiin verrattuna edullinen. Saavuimme kaupunkiin perjantai-iltana ja ehdimme käydä illallisella, ei muuta. Ruokailun aikana mereltä nousi kuvauksellinen sumu.
Lauantaina kävimme Mikkeli museossa (joka ei siis sijaitse Mikkelissä) gruusialaisen itseoppineen avantgardistin Pirosmanin maalausten näyttelyssä. Jotain vilpitöntä niissä taideteoksissa oli.
Kumussa kiersimme myös, mutta Gustav Klucis ja Itä-Euroopan konseptuaaliset (poimin hienon termin netistä) vaatteet eivät nyt minua lämmittäneet.
Tärkeintä oli katsella kaupunkia ja olla toisten seurassa. Viime hetkellä muistimme, että matkoilta kuuluu ostaa jotain ja nyt omistan paperikuidusta valmistetun repun ja punaiset kävelykengät. Kumpiakaan en oikeasti välttämättä tarvitse.
Paluumatkalla laivan Tax Free -myymälässä nuori työntekijä kysyi minulta, mitä etsin. Sanoin, että saattaisin ostaa ripsivärin, jolloin nainen ohjasi minut tunnetun kosmetiikkabrändin tuotteiden ääreen. "Käytän tätä ripsiväriä", hän pyöritti edessäni koreaa hopeanväristä pakkausta. Sitten hän vilkaisi minuun ja lisäsi "Äitinikin käyttää tätä... ja mummoni. " Ostin kyseisen kosmetiikkatuotteen.
6 kommenttia:
Tässä joukko-ostelussa on sekin hyvä puoli, että aina saa vertaistukea. ”Nuo kengat sopii sulle täydellisesti.” ”Jollet osta, niin sitten alkaa kotona harmittaa, ettet ostanut.” ”Ihminen tarvitsee monet kengät - kun yhtä paria käyttää, niin muut lepäävät ja kestävät huomattavasti kauemmin kuin jokapäiväisessä käytössä.”
Lisäksi osteluun tarvitaan hyvä lounas ja kyytipojaksi pari olutta tai tuhti viinilasillinen. Alkoholin sanotaan irrottavan kielenkannat (mitä sitten lienevätkään), mutta kyllä se vapauttaa myöskin ostelun esteet.
Rehellinen kannustus on toivottavaa. Siitä huolimatta ihan pieni ostoskrapula vaivaa.
Ei kun nyt vaan aattelet:"I am worth it!"
Punaiset kengät on tosi kivat jonkun yksivärisen asun kanssa, ja esim. tumma farkunsininen, valkoinen ja punainen on minusta hyvä, raikas yhdistelmä.
Minä haluaisin tietää onko tuossa kenkien lepuuttamisessa niiden eliniän pidentämiseksi jotain perää, vai onko kyseessä siis tekosyy uusien kenkien ostamiselle. Olen kuullut sen ennenkin mutta en koskaan tarpeeksi vitsikkäässä yhteydessä jotta voisin ignoorata sen pelkkänä urbaanilegendana. Se kuulostaa minusta niin epäuskottavalta.
Onkohan kuitenkin kyse siitä, että jos on useammat kengät, niin yksiä käyttää vähemmän. Lepoteoria kuulostaa minustakin epäilyttävältä. Liekö asiaa tutkittu :) Huomatkaa hymiö!
Mutta jos liikaa lepuuttaa, ainakin nahka(kenkä) kuivuu, hapertuu ja halkeaa!
Lähetä kommentti