Sunnuntai-iltana tungin korvatulpat korviini, voitelin nahkaani voiteilla ja kallistuin vuoteelleni. En kuullut minkäänlaista yöllistä mölinää vaikka ikkuna oli auki.
Luin seuraavan aamun lehdestä, että olemme jääkiekon maailmanmestareita. Nyt tiedän kuka on Mörkö, sillä olen lukenut hänen sukulaistensa, opettajiensa sekä kummien ja kaimojen haastattelut. Katsoin Areenasta kun joukkue istui lentokoneessa, käveli lentoasemilla ja ajoi bussilla. Jonkun pelaajan vaimo itki. Pelaajien onnistuminen ja ilo liikutti minuakin vaikka en oikeastaan halua katsoa jääkiekkoa.
Kuntosaliharrastukseni etenee. Treenausmetodini on yksinkertainen: Katson mikä laite sattuu olemaan vapaana. Astelen rohkeasti kohti vempelettä, tarkastan kyljen kaavakuvasta miten sitä käytetään, säädän painot randomilla ja sitten vähennän niitä. Teen kolme kymmenen toiston jaksoa, joiden välissä huilaan hetken. Tulosta on ihan pakko tulla.
1 kommentti:
Mullakin osui korvatulpat oikeaan tai väärään aikaan, sillä en kuullut talosta hiiskahdustakaan. Aamulla kysyin sitten kuskilta, miten oli käynyt. Juu, MM.
Lähetä kommentti