torstai 27. kesäkuuta 2019

Eläkeikää odotellessa

Kuuntelen nykyään herkällä korvalla juttuja siitä, mitä eläkeläisryhmät tekevät (etuilevat buffet-pöydässä, juovat lonkeroa ja hamstraavat ilmaisia ämpäreitä), sillä lähenen huimaa vauhtia ikää, jolloin minun on mahdollista jäädä eläkkeelle.

Tähän asti olen liikkunut useimmiten yksin tai kaksin, mutta eläkeiässä ryhdyn parveilemaan vähintään kymmenen hengen ryhmissä ja häiriköimään työssäkäyviä kansalaisia.

Alan pitää laivaristeilyistä ja iskelmämusiikista. Neulon villasukkia sotaveteraaneille ja pipoja syntyviä vauvoja varten. Tilaan ET- ja Apu -lehdet, enkä osaa enää käyttää tietokonetta vaan maksan laskut suoraan pankkiin.

Tähän asti olisin halutessani saanut työterveyshuollosta lääkärinajan vaikka samaksi päiväksi jos olisin sitä tarvinnut, sitten kun ryhdyn sairastamaan joudun jonottamaan kohtalotovereitteni kanssa aikaa terveyskeskukseen.

Muutun yhdessä päivässä arvostetun ammatin edustajasta eläkeläiseksi.  Siitäkin huolimatta haluan lopettaa työt heti kun vain on mahdollista ja ryhtyä kirjoittamaan. Luultavammin sitten kun aikaa on, ei mitään synnykään. Siinä on riskinsä.


4 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Poika oli tyttöystävänsä kanssa Tallinnan risteilyllä, jossa melkein kaikki muut olivat eläkeläisiä, siitä on noin kymmenen vuotta, minäkin olin vielä silloin töissä. He sanoivat, että aamiaisella löysi helposti murojen ääreen, kun kaikki muut kaahasivat puuron perään. Olivat seuranneet romanttisia kohtaamisiakin siellä, ettei olisi ollut salarakkauksia.

En oikein miellä itseäni (kohta 70v) eläkeläiseksi vieläkään. Tuntuu, että kymmenen vuotta vanhemmat ovat 'eläkeläisiä' ja vanhoja ja itse on jatkuvasti jotenkin siinä rajalla, keski-iän lopussa.

Se on kyllä hienoa, että on aikaa. Nautin siitä.

Heidi kirjoitti...

Odotan kovasti sitä ajan lisääntymistä. Saa tehdä mitä haluaa.

Heidi kirjoitti...

Tämä on vähän kuin lasta odottaessa näki raskaana olevia naisia kaikkialla, nyt näen eläkeläisryhmiä ja herjoja eläkeläisistä. Äitini sanoi vielä yli seitsemänkymppisenä jumpasta jossa kävi, etä siellä on vain eläkeläisiä, hän ei oikein sopeutunut eläkeläisstatukseen vasta kuin kahdeksankymppisenä.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Heidi, äidilläsi just sama kuin minulla!
Ilmeisesti sitten tajuaa kun liikkuminen muuttuu vaikeaksi, että on vanha ja eläkeläinen eli vähän sivussa työssäkäyvien ihmisten maailmasta ja kovaa menevien ihmisten tiellä.