tiistai 18. kesäkuuta 2019

Tiiliskivi

Minulla on viikon loma, eikä muuta tekemistä kuin käsikirjoituksen korjaaminen, lukeminen, hiljaisuuden kuunteleminen ja kahviloissa istuminen.

Käväisin eilen Sokoksen alennusmyynnissä, ostin hammastahnaa ja saippuan ja kadotin villatakkini. Kun huomasin villatakin hävinneen, kuljin vaaterekiltä toiselle jälkiäni seuraten, mutta en löytänyt sitä. Kun puhun villatakista, niin mainitsen vielä, että vain sanassa on villaa, ei kyseisessä vaatteessa.

Tapasin eilen kahvilassa kirjoitusystäviäni, puhuimme kirjoista ja Patrick Melrose -sarjasta, joka löytyy Areenasta. Patrick Melrosea näyttelee loistava Benedict Cumberbatch. Sarja perustuu Edward St Aubynin omaelämänkerrallisiin romaaneihin, joista pidän myös.

Kun Patrick on lapsi, sadistinen isä käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen ja koko sarja kuvaa tuon trauman vaikutuksia miehen elämään, johon kuuluvat huumeet ja vaivalloinen vapautuminen niistä. Lapsuuden traumaan palataan toistuvasti. Kuulostaa rankalta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole, sillä katsojan taakkaa kevennetään mustalla huumorilla.

Minua kosketti, kun Patrick sanoi, että heroiinistakin on helpompi päästä eroon kuin ironiasta. Ironia on Patrickin ja häntä ympäröivän englantilaisen yläluokan ja yksityiskoulujen kasvattien yhteinen selviytymiskeino. Ironia on vitsaus, josta minäkin haluaisin joskus parantua, mutta en vielä, sillä vaivani on lievä ja saan siitä iloakin.

Kannattaa myös kuunnella Areenasta kun J.P. Pulkkinen ja Kaarina Hazard keskustelevat viisaasti sarjasta ohjelmassa Televison tiiliskivet.

2 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Hyvä sarja ja loistava näyttelijä. Eihän ilman ironiaa pärjäisi millään tässä elämässä.

Heidi kirjoitti...

Ironiaa pitää käyttää hallitusti.