Näin hiljattain unta, jossa työtietokone jumitti, olin myöhässä aikataulusta, eikä printterissä ollut paperia. Kaikki oli tahmaista ja vaikeaa. Viime yönä seilasin merellä ja tiesin, etten ehdi ajoissa Tampereen junaan ehtiäkseni töihin.
V on hankkinut painopeiton. Googlasin tuotetta, joka lupasi hyvän yöunen ja paljon muuta. Peiton painona toimivat pikkuisen puolalaiset lasipalllot. Veisiköhän peitto painajaisunet mennessään?
Lapsena mummolan täkit olivat turvallisen raskaita, eikä niiden alle päässyt yksikään mörkö. Peiton alle pedattiin päällyslakana, jonka yläosa käännettiin peiton päälle. Ei se lakana pysynyt paikoillaan vaan ryttäytyi yön aikana sängyn jalkopäähän.
Katson HBO:lta hienoa Tsernobyl-sarjaa. Meillä on töissä sairaanhoitaja, joka on kotoisin Ukrainasta. K ei lähtisi mistään hinnasta Tsernobyliin.
Kun eräs kirjoittajakaverini matkusti Tsernobyliin, kiellettiin häntä syömästä ja juomasta paikan päällä mitään. Pikkuinen ukrainalaismummo laittoi matkaseurueelle pöydän koreaksi, eikä herkuista olisi ollut kohteliasta kieltäytyä. Kaikki oli tietysti paikkakunnalta kerättyä ja itse säilöttyä.
Periaatteessa alueella ei saisi edes asua, mutta sehän ei muutamaa sitkeää mummoa haitannut.
1 kommentti:
Voi joooo, muistan ne painavat peitot. Raahasin sellaisen opiskelupaikkaankin mukaan ja käytin kunnes kangas hiutui puhki. Ihania olivat!
Lähetä kommentti