Olen ollut aina feministi, nyt olen sitä väärällä tavalla. En osaa tätä uutta termistöä riittävän hyvin. Kun aikoinaan tilasin Naisasialiitto unionin lehteä, Akkaväkeä, ei vielä puhuttu binäärisestä sukupuolikäsityksestä tai intersektionaalisuudesta.
Feminismistä on tullut akateemisempaa ja jotenkin suvaitsemattomampaa. Tuskin minua enää edes huolittaisiin liikkeeseen. Voihan uskoa tasa-arvoon ihan yksinäänkin, ihan kuten usea kirkkoon kuulumaton haluaa uskoa jumalaan omalla tavallaan. Toisaalta on sääli, että moni meistä tuntee itsensä kelpaamattomaksi.
Luin Liv Strömquistin kehutun sarjakuvakirjan "Kielletty hedelmä" ja minusta se oli tylsä, eikä tarjonnut uusia ajatuksia naisen seksuaalisuudesta tai kuukautisiin liittyvästä häpeästä. Milloin muuten ryhdytään puhumaan häveliäisyydestä, joka liittyy menopaussiin?
Strömquist varaa huomattavan määrän sivuja naisen sukupuolielimille ja niihin liittyvälle sanastolle. Varsinkin se osuus haukotutti.
Eräs tuttuni, nuorehko kolmen lapsen äiti kertoi illallispöydässä lukeneensa lapsilleen satua niin, että sijoitti jokaiseen lauseeseen sanan pimppi ja se oli lapsista niin riemastuttavaa, että he pyysivät samaa joka ilta. En olisi voinut kuvitella niin tapahtuvan lapsuudessani (jolloin oikeasti isä luki sadut, ei äiti), enkä ole lukenut omille lapsillenikaan pimppisatuja. Eläköön pimppi- ja pippelisadut!
Näin lähestymme juhannusta, johon liittyy edelleen vähän taikaa ja uhkaakin. Moni hukkuu, eikä sille tunnu voivan mitään. Kaikki kaupunkilainen pysähtyy pariksi päiväksi ja siirtyy ABC-asemille ja mökkirantoihin.
5 kommenttia:
Ei kai se ole mikään sattuma, että minäkin etsin ruotsalaista sarjakuvaa, Liv Strömquistia kirjastosta viikko sitten. Hesarissa oli jotain josta inspiroiduin. Ja minäkin selasin sitten niitä kirjoja, joita häneltä löysin. En lainannut.
Samaa mieltä tuosta suvaitsemattomasta ja tosikosta feminismistä, mitä nyt tulee vastaan siellä täällä, usein. Sukupolvierona olen sitä pitänyt. Nuorempina ollaan niin ehdottomia. Kyllä se siitä.
Nykyään Unionin lehti on Tulva.
Tiesinkin, että nimi on vaihtunut ja jouti vaihtumaankin. Olen jutellut feminismistä alle nelikymppisten naisten kanssa, jotka hekin kokevat nykyisen feminismin tuomitsevana. Ei riitä, että pahoittelee sitä, ettei tunne feminismin termejä vaan sitä pidetään tyhmyytenä. "Opiskele, ennen kuin tulet tänne mitään sanomaan" he komentavat. Periaattessa pyrin kuitenkin ymmärtämään heitä ja tuen heitä ajatuksissani kuitenkin.
Hyvä että sanoit tuon nimen Akkaväki, minä olen muistellut sitä pitkään, mutta en ole saanut mieleeni. Ostin kerran 70-luvun lopussa junalukemiseksi kaksi lehteä, Akkaväen ja Playboyn, vertailumielessä, ja muutoinkin kiinnostuneena. Myöhemmin minulle tuli Akkaväki tilattuna. No, kerroin sitten kovalla äänellä (kun en hiljempaa osaa) opettajainhuoneessa matkalukemisistani. Jotkut katsoivat heti kiinnostuneina minuun ja jotkut paheksuen.
Luin Liv Strömquistin kirjan. Se oli toisaalta tylsä, itsestäänselviä asioita, toisaalta outo selittäessän esim. Prinsessa Ruusunen -sadun kuukautistarinaksi. Paljon melua tyhjästä, ihan kuin ei kukaan tietäisi mitään sukupuolielimistään.
Juu, nokilleni olen saanut nuoremmilta jyrkiltä feministeiltä. Heiltä tekee mieli kysyä, missä on lempeys, huumori ja ihmisten ymmärtäminen monipuolisiksi olennoiksi.
Minusta tuo Tulva-nimi on tosi huono. Tulee mieleen tulvivat menkat tai vulva.
Lähetä kommentti