sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Kulttuurikylpy

Tein vuorokauden vierailun Helsinkiin. Kiasman viidennessä kerroksessa on  2. helmikuuta saakka esillä islantilaisen Ragar Kjartanssonin Guardianin kriitikkojen ylistämä videoinstallaatio Visitors, jonka keskellä haikailin menetettyä nuoruuttani.

Kansallisteatterin lavalla esitettiin vielä muutaman kerran Saara Turusen kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää Medusan huone (alunperin se meni Q-teatterissa). Pikkuisen säälin niitä, jotka eivät saaneet nähdä näytelmää.

Medusan huoneessa ei ole varsinaista juonta. Kaikki tapahtuu yhdessä huoneessa, jonka ovista näyttelijät astuvat sisään ja ulos, joka toi mieleeni mykkäelokuvat vaikka kyllähän tässä puhuttiinkin. Koin näytelmän feministiseksi, ajatuksia herättäväksi ja löysin siitä omintakeista huumoria. Hervottomin kohtaus koski miesten kirjoittamaa (ja lukemaa) kirjallisuutta.

Elina Knihtilä esitti mm. säpäkkää keski-ikäistä naista, joka taiteili tuttuun tapaan selkää halkovaa mekon vetoketjua kiinni. Ensin mekon helmaa kiskotaan alaspäin ja vetoketjua hinataan mahdollisimman ylös ja sen jälkeen kaula-aukkoa nostetaan, jotta vetoketjusta saadaan yläkautta ote ja vetoketju vedetään kiinni. Kohtaus, jossa nainen tilaa ravintolassa kahvikupillista mahdollisimman vaatimattomasti tuntui tutulta.

Katja Kuttnerin kuukautiset saava nuori oli tyttömäisen herkkä. Miten usein teatterin lavalla on käsitelty kuukautisia millään tavoin.

Tommi Korpela esitti näytelmässä harmaatukkaista naista, jonka arvelin haikeilevan nuoruutensa perään. Hahmo oli traaginen ja koskettava, eikä missään nimessä naurettava. Tommi Korpela esitti kyllä mieshahmojakin.

Muissa rooleissa nähtiin Aksinja Lommi ja Ylermi Rajamaa. Kaikki pelasi hyvin. Peruukkeja, muoviämpäreitä ja punaisia paperilippusia (en ole varma mitä materiaalia ne olivat) käytettiin kekseliäästi. Naisiin kohdistuva väkivaltakin oli esillä, mutta sekin saaraturusmaisella tavalla.

Teatterista menin ystäväni A:n luo. Hänen puolisonsa on turkkilainen. Turkissa minua kuulemma kutsuttaisiin rouva Heidiksi. A osti jokin aika sitten hervottoman suuren ryjypaketin aikomuksenaan ommella ryijy itse. A ei harrasta käsitöitä ja mainittakoon tässä hänen miessukupuolensakin. Hän kuljetti ryijyn mukanaan jopa Thaimaan lomalle. Olin ihan varma, ettei siitä koskaan tule valmista, mutta ryijystä puuttui enää ihan pikkuisen ja lähinnä siitä syystä, että lanka oli loppunut kesken.

2 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

No nyt alkoi kyllä harmittaa, etten näe Medusan huonetta. Onpa hauska - ja toimelias- tuttava tuo ryijyntekijä!

Ana kirjoitti...

Medusan huone! Joo, käytiin. Ystäväni Minttu taputti seisaaltaan. Oli niin monta muutakin aplodeerauksen paikkaa, mutta se on aina vähän sitäkin, millainen yleisö. Kehtaavatko "keskeyttää".