Kävin entisen työkaverin kanssa syömässä Plevnassa ja sen jälkeen Paapan kapakassa viinilasillisella. Halusin juoda Paapassa yhden lasillisen viiniä.
Kaverini kävi ostamassa minulle toisen vaikka jyrkästi kielsin ja pyysin sen sijaan vesilasillista. Sanoin, että minäpä en juo vaikka tarjoat juomaa ihan hyvässä tarkoituksessa. Viime kerralla kun tarjosit meni kolme päivää piloille.
Hän otti lasinsa ja minun lasini, nosti molemmat ylös, kopautti viinilasimme yhteen, ojensi lasini minulle ja otti hörpyn omastaan. Otin lasin vastaan ja kostutin varovasti huuliani viinissä. Lautanen on syötävä tyhjäksi toimii tässäkin. Tuntuu hankalalta jättää täysi lasillinen pöytään, mutta tein sen silti.
Enää ei voi juoda samaan tapaan kuin joskus ennen. Yöunet menevät, väsyttää ja masentaa vähintään kolme päivää. Nousuhumalakin on enää entisen kehno piraattiversio. Sellainen lättänä. Se ei sinkoa enää korkeuksiin vaan lennättää rähmälleen. Ei tule hyvä humala vaan huono. Paras tapa käyttää alkoholia on yksi annos jossain klo 12 ja 16 välillä.
Enää reilut pari viikkoa kirjan julkaisuun. Jännittää vaikka tiedänkin, ettei elämä siitä mullistu.
4 kommenttia:
Minäpä menen, Heidi, ja ostan kirjasi heti sen ilmestyttyä. Luinhan edellisenkin. Viimeksi oli Suomalaisessa Kirjakaupassa vain hyllyssä yksi ja sekin Kariston lähettämä näytekappale. Moitiskelin kyllä. Uutuuden pitäisi olla uutuuspöydällä, vaikka ei olekaan Otavan kustantama. Odotan kovasti kirjaasi ja minua jännittää, minkälainen se on.
Otava omistaa nykyään Kariston, joten Kariston kirjojen jakelu helpottunee.
Juot vaikka et tahdo? Hupsu ihminen.
En juonut, vähän kostutin huuliani viinissä. Hupsu kyllä olen.
Lähetä kommentti