Ystävät ovat jo kommentoineet romaaniani, jota he ovat tietysti pitäneet hyvänä (voiko kirjoittajarukalle edes sanoa muuta). Ensimmäinen positiivinen kommentti tuntui ihanalta, jonka jälkeen kehujen vaikutus alkoi laimentua. Kuin mehutiivisteeseen olisi nuukuuttaan laittanut liikaa vettä. Tarvitsen yhä kovempaa kamaa.
Stadin friidu mainitsi blogissaan lukeneensa romaanin (eikä onneksi haukkunut sitä), josta myös suuri kiitos.
Vanhojen huonekalujen verhoilua harrastava ystävä kävi kylässä. Kun ilmoitin vieväni Kertun riipimän nojatuolin kaatopaikalle, L vei minut kangaskauppaan, ostimme verhoilukangasta, lainasimme toiselta ystävältä nitojan ja korjasimme nojatuolin istuinosan. Selkänojatyyny pitäisi vielä päällystää. Tuoli näyttää hienolta, mutta nyt stressaan, sillä minun pitää vartioida yötä päivää, ettei Kerttu pääse sitä kynsimään. Olen peittänyt tuolin päiväpeitolla, joten en pääse nauttimaan uudesta kauniista verhoilusta, aiemmin peitin tuolin koska se oli niin ruma.
R lähti Taiwaniin opiskelijavaihtoon kolmeksi kuukaudeksi. Hän lensi Hongkongin kautta ja joutuu viettämään kaksi ensimmäistä viikkoaan karanteenissa. Onneksi nuoren naisen käytössä ovat langaton verkko ja Netflix.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti