Kaverin mökki sijaitsee Rahjassa, pienen joen varrella. Kiva kesäpaikka, vähän kuin mummola. Seinillä roikkuu vanhoja valokuvia ja täkänöitä, tuvassa keinutuoli odottaa kiikkujaa ja ikkunoissa roikkuvat kukkaverhot. Talo on maalattu maalilla, jonka sävy on nimeltään kartanonkeltainen. Saunasta laskeudutaan ruskeaan joen uomaan kastautumaan.
Sääret ja nilkat ovat nyt täynnä paukamia, joita on pakko raapia jokaisen kirjoitetun lauseen välissä.
Kävimme Kalajoella, etsimme lounaspaikkaa, ostimme savusiikaa, söimme lounasta, kahlasimme meressä, uimme ja joimme oluet. Kalajoen hiekkasärkkien seutu näytti laskettelukeskukselta. Sellaisessa viihtyäkseen pitäisi pärskiä vesipuistossa, liukua vaijerilla ja kiljua niin paljon kuin ääntä lähtee, meloa suppilaudalla, patikoida, surffata, maastopyöräillä, kalastaa ja antaa fiiliksen viedä (näin sitä mainostetaan).
Tänään kävimme vielä Kokkolassa, jossa kaikki aukesi vasta puolilta päivin (mikä nyt yleensä aukesi). Kokkola yritti pitää meidät ulkopuolella, eikä halunnut päästää edes vessaan. Kaupunki näytti idylliseltä, mutta ihmisiä ei näkynyt, söpöja puutaloja vaan. No ihmiset ovatkin yliarvostettuja.
Sain tietää, että vaunu numero 1 sijoitetaan aina junan Hesan päähän. Ilmankos mennessä heti veturin perässä roikkui vaunu 7 ja takaisin tullessa vaunu numero 1.
Junavaunu oli täynnä, eikä kenelläkään näkynyt maskia, enkä minäkään virittänyt sellaista naamalleni vaikka olin itselleni kiskurihintaisen kertakäyttömaskipakkauksen hankkinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti