Kun olin viime viikonloppuna kylässä ystävien luona, kysyin A:lta "Mistä johtuu, että emme enää mene yökerhoihin?" "Hormoneista", A vastasi.
Kirjasin puhelimen muistiin samaiselta vierailulta "Ei ennee, ei ennee", enkä muista miksi tämä piti ihan välttämättä laittaa talteen. Kuka näin sanoi ja milloin?
Olen sen ikäinen, että minun kuuluisi paheksua nuorisoa, joka juhlii koronasta huolimatta. En paheksu, sillä muistan ajan, jolloin perjantai-ilta kotona oli pieni kuolema. Nuorena pitää tehdä tyhmyyksiä ja elää. Joskus tulee aika, jolloin preferoi kotisohvan yöelämän, loppuelämän rakkauden tai yhden yön jutun etsimisen sijaan.
Tosin jos kysyttäisiin lapsiltani, niin en todellakaan suhtautunut rauhallisesti heidän menemisiinsä vaan tykitin heitä kännykkäviesteillä "Tule kotiin" ja he vastasivat "Ihan kohta", vaikka eiväthän he kuitenkaan tulleet ihan kohta vaan paljon myöhemmin.
Naapurihuoneiston nuoret asukkaat juhlivat viime yönä. Tungin korvatulpat korviini, havahduin joskus puoli neljän aikaan ja kaivoin tulpat korvistani. Huomasin, että juhlat jatkuivat ja ruuvasin silikonitulpat takaisin paikoilleen. Jostain syystä ei ärsyttänyt. Juhliminen kuulosti niin iloiselta, eikä musiikkia luukutettu. Eikä minun tarvinnut herätä aikaisin.
5 kommenttia:
Tämä kirjoitus oli kuin suoraan mun mielestä, nyökyttelin kaikelle!
Kiitos näistä lukukokemuksista, niin blogin kuin kirjojen!
Vanhemmiten tulemme suvaitsevaisimmiksi,itseämme ja toisiamme kohtaan. Toisaalta, jotkin samoina toistuvat vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet kiukuttaa entistä enemmän.
Kiitoksia Johnu!
Toini: Olisiko niin, että jotkut ovat suvaitsevaisia ja jotkut eivät, oli ikä mikä tahansa. Ehkä sitä vähän kulmat hioutuvat kun vanhenee.
Luulen kyllä, että se ettei vanhempi väki (40+) käy yökerhossa johtuu siitä, että nuorempi väki käy. Ikävä totuus on, että nuorempien rinnalla näyttää vaan entistä vanhemmalta ja voi olla satavarma, että minkäänlaista flaksia ei ole näköpiirissä. Tietysti voi aina yrittää väittää itselleen, kuinka ei mitään seuraa oikeasti tahtoisikaan ja ihan itseäni varten minä tänne baariin tälläydyin ja muuta yhtä vakuuttavaa, mutta hei, kuka uskoo?! Yöelämä on nuoria ja kotisohva meitä senioreita varten.
Suvaitsemattomuus muuttuu iän myötä. Nuorempana tuomitsin nukkumisaikaan rellestävän nuorison. Nykyään suvaitsemattomuuteni kohdistuu öiseen aikaan rapisteleviin hiiriin, jotka pilaavat yöuneni. Viime yönäkin kuuntelin metallin kalketta kun hiiri nautti virittämästäni loukusta tuoksujuustoa. Loukku räpsähti vasta aamulla kun otin sen käteeni. Hiiret ovat kyllä söpöjä, mutta residenssiini en niitä suvaitse.
Lähetä kommentti