Kävin puhumassa Ei saa elvyttää -romaanista seniorien lukupiirissä. Luentosalissa istui aika paljon ihmisiä ja kysyin kuinka moni oli lukenut kirjan ja minusta näytti, että vain kolme arkaa kättä nousi.
Muutama kertoi yrittäneensä lainata romaania, mutta Piki-kirjastoissa on pitkä varausjono, eikä kirja ehtinyt ajoissa lukijoille (johtuu Aamulehden jutusta).
Sanoin, että jos on jotain lääketieteeseen liittyviä kysymyksiä, kannattaa kysyä joltain oikealta lääkäriltä. Siinä vaiheessa puolet yleisöstä nousi ylös ja poistui paikalta (vitsi, vitsi).
Keskustelimme eutanasiasta ja elvytyskiellosta ja vähän kirjastankin. Tuli sellainen olo, että minun kuuluu viihdyttää yleisöä, joten kerroin hauskoja juttuja.
Avauduin siitä, että toisinaan lääkärinä teki mieli sanoa potilaalle, että minunkin jalkani on kipeä, iho kutiaa, väsyttää, nenä vuotaa tai vatsa reistailee. Potilaat kertoivat lääkäristä, joka kärsi aina samoista vaivoista kuin hänen asiakkaansa ja sanoi vaikkapa polvikipua valittavalle potilaalle "minunkin polveani särkee". Jos kyseessä oli naisten vaiva, niin vaimolla oli sama ongelma. Potilaat nimittivät lääkäriä tuhannen taudin Tammiseksi.
Sain rasiallisen Geisha-namuja ja myin kaksi kirjaani samaan hintaan, jolla olin ne ostanut.
1 kommentti:
Kuulostaa siltä, että olet tarjonnut kuulijoille oikein mukavan rupeaman. Tuo lähtötilanne, jossa "joskus olisi tehnyt mieli sanoa potilaalle..." vaikuttaa kerrassaan huumorin helmeilevältä lähteeltä.
Lähetä kommentti