Kahdeksas luukku:
Joulun aikaan joudumme kärsimään juhlapyhistä, jotka sotkevat säädyllisen viikonpäiväjärjestyksen. Minusta tuntui jo tiistaina, että nyt on perjantai. Oikea perjantai tuntui sunnuntailta, samaten lauantai ja nyt sitten herättiin jo varsinaiseen sunnuntaihin. Liian monta peräkkäistä sunnuntaita. Näin pitkän sunnuntaiputken jälkeen on vaikea palata arkeen.
Olen ollut samassa lukupiirissä stand up -koomikko Anitta Ahosen:n kanssa. Sittemmin lopetin lukupiirissä käymisen. Aikansa kutakin.
Kävin katsomassa kun A esiintyi Työviksen isolla näyttämöllä otsikolla Anitta Iso A: 60 & kuoleman välillä. Lähes tuhannen katsojan sali oli loppuunmyyty.
A tanssi lavalle lurexeissaan taputettavaksi sopivan musiikin saattamana ja sai heti yleisön puolelleen. Kyllä A:ssa on lavakarismaa. Hän on kehittynyt siitä, kun näin hänen esiintyvän muutamia vuosia sitten. Yleisössä oli paljon pikkujoululaisia pikkujoulupromilleissa. Valmiina nauramaan. Katsomoon sai kantaa siiderit, kuoharit ja viinit.
Tykkäsin esityksestä eniten, kun se käsitteli kipeitä juttuja kuten kuolemaa ja sairauksia ja suhdetta sukulaisiin. Minusta nauruun kuuluu vähän surua. Alapäävitsailusta en erityisemmin välitä, se on niin kulunutta. Vaikea keksiä mitään ihan uutta. Runsas kiroilu ei minua häiritse, vaan se on virkistävää.
A kertoi, että hän on pärjännyt ottamalla kaikenlaisia keikkoja. Hän on esiintynyt kirkoissakin. Herramme huoneessa hän tuskin kertoo sitä yläpäässä ruostetta, alapäässä kosteutta juttua. Tesoman kirkossa oli mietitty voiko häntä pistää esiintymään alttaritaulun eteen ja A oli kuulemma sanonut, ettei hän sen taaksekaan mahdu.
Onnea ja menestystä kuudenkympin ja kuoleman väliselle ajalle!
4 kommenttia:
Kiitos kun kävit katsomassa ❤️. Yritän nykyään ajatella kirjoittaessani Leea Klemolan ajatusta: Leea Klemola
Haavoittuvuuden ja kivun kautta päästään sitten huumoriin. "Koko huumori on sitä, ettei kuollutkaan. Muuten se on tyhjännauramista. Huumori on yhteistä helpotusta siitä, ettei kuollutkaan, ettei käynytkään niin hullusti, selvisi." Jos se kipu ja kuolema sieltä takaa häipyy, tulee huumorista tyhjännauramista, höhöttämistä.
Oli kyllä hienoa nähdä esityksesi. Leea Klemolan määritelmä on tosi hyvä. Olen hänen faninsa, jotkut eivät voi häntä sulattaa. Klemola oli kanssani samaan aikaan Ykspihlajan matkustajakodissa. Näin kerran vilaukselta, mutta en ehtinyt häntä kehua.
Huumori on selviytymiskeino. Suomalainen rahvas on aina nauranut auktoriteeteille: papeille, viranomaisille, isännilleen. Neuvostoliitto synnytti aivan omanlaisensa "maanalaisen" vitsikulttuurin. Mitään niin pyhää tai arvokasta ei ole ollut, etteikö kansa olisi nauraa hohottanut.
Nykyajassa kirjaimellisesti ikävää on, mielensäpahoittamiskulttuurin levittäytyä vähän kaikkialle huumorin kenttä kapenee. Myös yhä harvempi tuntuu enää ymmärtävän satiiria tai ironiaa. Ainakaan ilman hymiöitä 😉.
Ironian ymmärrystaito on tosiaan heikentynyt. Jotkut ihmiset eivät ymmärrä sitä ollenkaan ja pitää selittää, että en minä ihan tosissani ollut.
Lähetä kommentti