Taivaalta tippuu jotain valkoista märkää. Kisu istuu ikkunalaudalla katse tuossa taivaalta putoavassa valkoisessa, valkoinen katoaa mustaan katuun. Saamme onneksi molemmat olla ikkunalasin täällä puolella.
Itsetuntoni ei ole tällä hetkellä kaksinen. En osaa kirjoittaa. Huominen kirjoituskurssi tuntuu piinalta. Yritin kirjoittaa edes jotain, ei onnistunut.
Keskustelimme tänään töissä päiväkodista. Omissa muistoissani siellä nukuttiin isossa salissa vihreissä telttavuoteissa. Silloin kun emme nukkuneet istuimme pöydän ääressä. Edessämme oli pieniä neliskanttisia kangaspaloja, joista purkautui lankoja. Purimme päiväkausia noita pikkuruisia kankaita. Niistä piti tehdä nallelle tyynyyn sisukset.
Kisu siirtyi ikkunalaudalta sohvalle. Tuossa se makaa vieressäni ilman huolia. Ei tarvitse kirjoittaa ja ruoka kannetaan eteen. Stressiä aiheuttaa vain paha punainen pölynimuri. Kisu pakenee sitä sängyn alle. Tietää, etten viitsi sieltä imuroida. Kunhan keskilattiat edes...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti