Aniara

Äidinkielenopettajamme oli villinä Harry Martinsonin teokseen Aniara. Kirja julkaistiin 1956 (Tarkistin Wikipediasta). Aila Meriluoto on tainnut kääntää sen suomeksi. Aila M. muuten ihaili kovasti kirjailijaa, asia käy ilmi hänen päiväkirjoistaan. Aniara on runomittainen synkkä kuvaus avaruusaluksesta, joka tuhoon tuomittuna kiitää ulos Aurinkokunnasta. Opettaja luki teosta meille ääneen haltioituneena. Emme ymmärtäneet pätkääkään, eikä meitä suuremmin kiinnostanut. Luimme koulussa myös Shakespearea: "Romeon ja Julian", "Kesäyön unelman" ja "Hamletin". Opettaja oli siis suhteemme varsin kunnianhimoinen. Opettaja kuljetti meitä teatteriin katsomaan näytelmäharjoituksia. Se oli hauskaa. Minulla oli koko kouluajan Ramppikortti, jolla kävin katsomassa kaikki näytelmät, kortti oikeutti katsomaan ensi-iltaa edeltävän läpimenon. Luokkaretkellä opettaja huusi meille puliseville oppilaille SILENCIO! Ja taas meitä hävetti.