Yhdeksänhenkinen kissa

Mietin eilen yhteen juhlaan lähtemistä niin pitkään, että ei sitten enää kannattanut lähteä. Se juhla olisi ollut Telakalla, siellä olisi soittanut bändi nimeltään Kinkkubingo. Sain tilaisuuten FB:n kautta kutsun vanhalta tutultani. Ravintola oli periaatteessa avoinna kaikille, mutta kyseessä oli tämän miehen syntymäpäivä. Nyt sitten kadun etten lähtenyt. Elämä on vaikeaa.

Olen vieläkin Jet lag väsynyt. Tosin nukuin viime yön erinomaisesti.

Luen Aila Meriluodon päiväkirjoja. 75-vuotias Aila Meriluoto ihmettelee miksi ihmiset kohtelevat häntä kunnioittavasti kuin vanhusta vaikka hän omasta mielestään on vähän huonosti kävelevä nuori nainen. Iän myötä ei sisäinen tuntemus itsestä kovin paljon muutu. Olen Aila Meriluotoon verrattuna nuori nainen. Mielestäni ainoa muutos on kaikenlaisten ahdistuksen tunteiden väheneminen. On helpompaa hengittää kuin nuorempana. Ulkonäön suhteen on tietysti jo alamäki menossa, voi vaan toivoa, että alamäki on loiva ja pitkä.

Luin eilen Kyllikki Villan runoja ja pidin tästä:

Miksi kieltäisin tämän vihan
jota niin hämmästytte
vanhassa mukavassa naisessa
jonka pitäisi jo ymmärtää:
eletty, rakastettu, kiitos kaikesta!

Jokainen vihan hyöky
vie minua itseni suuntaan.

Ahdistus vähenee, mutta ole monesta asiasta tässä maailmassa vihainen. Kuinka vihainen minusta vielä tuleekaan. Vanheneminen ei enää ahdista niin paljon siitäkään syystä, että olen löytänyt kirjoittamisen ja kirjoittaa voi aina.

Vielä Kyllikki Villan rakkausruno

Siksi että silmäsi ovat yhä hellät
sinun on hylättävä minut yhä uudelleen
kuin tapettaisiin
yhdeksänhenkistä kissaa