Olen lähdössä Atlantaan perjantaina. Ilokseni huomasin, että se on South-East (kaakko?). Mitä idemmässä sitä vähemmin vaurioin tästä selviää. Muita ilonaiheita ei löytynyt. Se ei ole meren rannalla vaan sisämaassa, se ei ole ilmeisesti mikään kulttuurin kehto.
Olen menossa koripallo-otteluun. En ymmärrä lajista mitään. Koulussa yritin aina juosta touhukkaana pallon perässä, en kuitenkaan missään nimessä halunnut palloa itselleni. En ole koskaan katsonut koripallo-ottelua enkä luultavammin tule myöskään tämän jälkeen katsomaan.
Atlantassa on subtrooppinen ilmasto, hurrikaaneja ja tornaadoja. Siellä on näköjään taidemuseo. Amerikkalaisissa museoissa on hyvät museokaupat. Kirjakaupoissa saa notkua rauhassa, vaikka istua nojatuolissa ja lukea. Niissä on aina kahvila ja edullisia taidekalentereita.
Hotellin sänky on king size. Kun istuu sängyn laidalla eivät varpaat ulotu lattiaan. Hissiin tullessa kaikki tervehtivät toisiaan hymyillen. Tarjoilija kysyy "What do you want honey?", toivoo suurta juomarahaa. Restroom on vessa eikä mikään lepopaikka. Ei tunnu kotoisalta ennen kuin saapuu Euroopan maaperälle ja kaikki ovat taas tutun kärttyisiä ja epäystävällisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti