Liikennevälineissä on loistava tehdä kirjallisia työtehtäviä. Tekisin mielelläni työmatkalla töitä, mutta artikkelin korjaaminen tuntuu liian vaativalta hommalta pyöräillessä. Olen viime aikoina kuunnellut musiikkiohjelmia Ylen Arenalta polkiessani yhtä ja samaa puuduttavan tylsää reittiä . Koska lopulta kuitenkin joudun auton yliajamaksi, niin haluan kokea tuon kohtalon musiikin pauhatessa. Välillä olisi kuitenkin mukava kuunnella äänikirjoja. Latasin niitä aiemmin MP3-soittimelleni. Käytin tuohon toimeen ohjelmaa nimeltä Creative Centrale. Nyt Läppärini ilmoittaa ohjelman lakanneen toimimasta. Yritin ladata uuden ohjelman: sama viheliäinen ilmoitus. Näytölle ilmaantuu teksti: Windows tarkistaa onko ongelmaan ratkaisua. Onko joku joskus nähnyt sen löytävän jonkun ratkaisun?
Eilen katsoin pätkän ohjelmaa, jossa käsiteltiin häpeää. Häpeä on minulle läheinen aihe. Asiaa pohti kolme pappia, yksi kirjailiaja ja joukko muita, joita en nyt tarkemmin muista. Vaikka en kuulu kirkkoon, niin älykkäimpien teologien pohdintaa on hyvin miellyttävää seurata. Verrattuna muuuhun sivistyneistöön teologit eivät yleensä ole kyynikoita. Häpeä on itseasiassa vahva liikkeellepaneva voima. Välttääkseni huomenna häpeän, on minun pakko vielä valmistella esitystäni erästä kokousta varten. Toisaalta häpeän pelko saattaa lätistää esitykseni tylsäksi. Pelkään tylsyyttä kenties vielä enemmän kuin häpeää.
8 kommenttia:
Oivaltavasti ajateltu tuo, mitä sanoit älykkäimmistä teologeista. Olen itse välillä ihmetellyt, mikä saa minut - myös kirkkoon kuulumattoman - kuuntelemaan tarkalla korvalla muutamia teologeja.
Tässä tämä outo ilmiö tuli määritellyksi.
Dessu
Minä kuulun kirkkoon. En tosin koskaan ole tavannut älykästä teologia, en itse asiassa taida olla koskaan tavannut yhtään teologia. Enkä ole katsonut TV:tä noin 20 vuoteen, muuta kuin aivan valikoidusti. Näillä disclaimereilla voisin silti väittää että teologien kyynistymättömyys johtunee siitä vakaumuksesta että lopulta meidän käy hyvin. So pelastus ikuiseen elämään.
PS, onko tavallinen pappi teologi. En laskenut näin edellä.
Kristinusko on häpeän hyväksymisen usko.
Olen tavannut älykkään teologin. Tosin tuttavapiiriini (siihen kovin lääkärivoittoiseen) ei kuulu yhtään teologia.
Kaisa: selitä tarkemmin.
Minusta kristinusko on häpeää synnyttävä uskonto. Usko on ihan eri asia.
Suomessa papit ovat teologeja, jotka ovat saaneet pappisvihkimyksen. Teologeilla on yliopistokoulutus, joka on varsin laaja ja yleissivistävä.
En muuten usko, että kaikki teologit uskoisivat, että lopulta käy hyvin - eikös esim. Heikki Räisänen juuri jossain lehdessä kertonut ajattelevansa, että kuolemassa kaikki vain loppuu - tai ehkä sekin on sitten hyvinkäymistä. Mutta eivät kaikki ajattele taivasta versus helvettiä tulevaisuudenkuvana.
Uh-oh, en ole teologi...Kristinuskon jumalihminen kuoli senaikaisen yhteiskunnan äärimmäisen häpeäkuoleman, elettyään aikamoisen häpeäelämän kaikenlaisen aikaisensa rupusakin kanssa kaveeraten.
Kristinuskoa tunnustava tunnustaa uskovansa päättömiä asioita ilman mitään faktapohjaa.
Mikä olisi häpeällisempää?
Lähetä kommentti