Kirjoitan ihan pikaisesti, ennen kuin alan pitää Kertulle huomista esitelmää. Karkasin päivystyksestä kuuden jälkeen. Siihen asti toimin mielestäni erinomaisen tehokkaasti. Yhden potilaan tutkimisen aloitin jo siinä vaiheessa kun häntä vasta kärrättiin paikoilleen. Sanoin "Et pääse valittamaan, että hoito olisi hidasta!" Potilas myönsi, ettei moisesta seikasta pääse tällä kertaa ainakaan minua moittimaan.
Hoo Moilanen muistelee kommentissaan aikaa, jolloin kirjoitettiin kirjeitä. Mummon kirjeistä löytyi aina seteli. Koska olin materialisti, arvostin tuota kuoren sisältöä eniten. Olin pieni koululainen ja ainaisessa rahapulassa. Kirjeiden sisällön tiesi lukemattakin: "Mitä kuuluu?" " Miten koulussa on mennyt?" " Muista olla kiltti!".
Koulussa jaettiin kirjeenvaihokavereiden nimiä ja osoitteita. Kirjeenvaihdolla saattoi kehittää kielitaitoa. Valitsin kirjeenvaihtokaverin Gotlannista. Aloitin kaikki lauseet "Jag tänkar..." Niin ei kuulemma kuulunut tehdä. Gotlantilainen asui maatilalla, jossa kasvatettiin hevosia.
Ranskalaisen pojan nimi oli Jean Pierre Robert tai jotain sinnepäin. Kirjoitin paksun kirjeen lehtileikkeineen. Kirje palasi avattuna. Mikä nöyryytys. Joku sanoi, että nimi oli kosmetiikkamerkki. Minua oli petetty!
Lähettelin armeijaa käyvälle poikaystävälle kirjeitä ja kortteja. Ne olivat siellä jonkilainen statussymboli.
T vietti kuukauden Intiassa ja Sri Lankassa, hänelle kirjoittelin poste restanteen. Nuori mies palasi kotiin pitkätukkaisena ja partaisena. Tuliaismangopurkit ja teepaketit oli ystävällisesti avattu tullissa.
Nyt on aloitettava esitelmän viilaus, vaikka teidän kanssanne mieluummin aikaa viettäisin, ketä lienettekin. On muuten terveellistä selata seuraavaa ja seuraavaa blogia ja miettiä mitä järkeä tässä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti