Olen ollut nykyisessä työpaikassani niin kauan, että tunnistan työkaverit heidän askelistaan. Hoitajani askeleet ovat touhottavat ja laahaavat. Istuin työpöytäni ääressä ja kuuntelin hänen tuloaan. Askeleet pysähtyivät oveni taakse. Odotin oven avautumista pitkän tovin. Lopulta hän astu sisäään. Hän oli kuunnellut oven läpi, oliko minulla sanelu kesken, minä taas keskeytin saneluni ja odotin, että hän astuisi huoneeseen.
Olimme eilen M:n kanssa hienossa vaatemyymälässä, joka sijaitsee Kehräsaaressa. Liikkeellä ei ole näyteikkunaa. M on kanta-asiakas, joten hän sai kutsun tilaisuuteen, jossa asiakkaat juotettiin kuohuviinillä hiprakkaan, jotta he ostaisivat kauniita ja kalliita vermeitä. Minä ostin 60-luvun tyylisen minimekon ja lyhyen untuvatakin. Unohdin pankkikortin kotiin, ei haitannut, sain tilinumeron, johon saan humalassa ostamani vaatteet maksaa..
Kävimme M:n kanssa vielä viinilasillisilla (liian monilla). Viereisessä pöydässä istui mies, joka sanoi minua kauniiksi.
3 kommenttia:
Sinä ja hoitajasi kunnioitatte toisianne, hienoa!
Ilman muuta.
Oon naapuripöydän miehen kans samaa mieltä. :)
Lähetä kommentti