Murehtiminen on erinomaista valmistautumista tulevaan (huomiseen päivystykseen).
Vanhustenhuollon puutteista on tullut suosittu aihe poliitikkojen keskuudessa, vaikka hetken näytti, että nuorten syrjäytyminen ohittaisi kestohittiaiheen. Meillä on työssä pari sairaanhoitajaa, jotka ovat toimineet ja joista yksi edellleen hengenpitimikseen työskentelee tavallisen päivätyönsä lisäksi vanhuksia hoitavassa laitoksessa. Hän on sitä mieltä, että vanhuksia kohdellaan siellä hyvin. Osalla vanhuksia on virstanpidätysvaikeuksia ja siksi heille on puettu vaipat. Nämä vaipat ovat kuulemma niin pintakuivia, ettei niitä tarvitse yhtenään vaihtaa. Telkkarimainoksissa näemme söpöjä pilttejä juoksentemassa kätevissa vaipoissaan, vanhusten vaippoja ei mainosteta, mutta ne ovat kuulemma yhtä erinomaisia.
Aamulehti ryhtyi positiiviseksi ja listasi 40 asiaa, jotka ovat nykyään paremmin kuin ennen. Yritin kehittää positiivista syksymieltä tekemällä saman:
1. Nykyään presidentit vaihtuvat.
2. Harvoin tarvitsee enää vaihtaa valuuttaa ja yrittää tuhlata matkakassan rippeitä johonkin tarpeettomaan. Enää ei edes tarvitse ostaa ulkomailta mitään, sillä joka maassa on samat Henkka Maukat ja Ikeat.
3. Liha on pilkottu sieviksi paloiksi, joista ei arvaa, että kyseessä on joskus ollut söpö eläin.
4. Enää ei tarvitse odottaa kotona viikkokausia käsi puhelimen luurilla, että joku soittaa ja pyytää treffeille. Treffipuhelinpäivystyksen voi pystyttää mihin vaan. Sitäpaitsi kukaan ei enää edes soita.
5. Radio-ohjelma ei lopu puolilta öin, eikä se pääty Maamme-lauluun.
6. Televisioon on tullut värit. Kanavia voi vaihtaa sohvalta käsin. Aiemmin kanavia ei tosin ollut juuri vaihdettavaksi asti.
7. Villapaidoissa ei ole olkatoppauksia.
8. On keksitty stretch kankaat, joka on viime vuosikymmenten hienoin innovaatio.
En jaksa enää enempää. On pimeää, kylmää, huomenna on päivystys ja positiivisuus on kaiken kaikkiaan yliarvostettua.
9 kommenttia:
Heräsin yöpalalle - ruokarytmi kohdallaan.
Listastasi tulee nostalginen olo.
Nelosesta: olin varmaan 15 ennen kuin meillä edes oli puhelinta. Silti sosiaalinen elämäni oli rutkasti vilkaampaa kuin nyt; menoa ja meininkiä joka päivä. (Annan anteeksi kaikille perheytyneille, ei siinä mitään.)
Viitosesta: Maamme-laulu päivän päätteeksi. Maailmassa on kaikki kohdallaan, ainakin päällisin puolin.
Kuutosesta: Se tietty ohjelma tai jopa kaksi, viikon rytmittäjäksi.
Kenen mielestä se, että kaikkea on tarjolla miljoonasti, on edistystä?
Monessa komppaan H. Moilasta. Meillekin tuli puhelin aika myöhään - silti oli menoa ja kirjoiteltiin paljon kirjeitä!!! Ihan ulkomaille asti :)
Kaikki oli kohdallaan: TV:stä puoli yhdeksän uutiset ja radiosta Maamme-laulu!
Kanavia on liikaa, en katso enää kuvalaatikkoa.
Kysyn myös, pitääkö todella olla niin monia vaihtoehtoja kaikesta (vrt. maito) tarjolla? (tähän oli tulla: jos lapset näkevät nälkää Biaf... mutta ei sitten tullutkaan).
Muuten menestystä päivystykseen - minusta päivystyksessä oli aina mukavaa: pitkäpinnaisimmat ja nopeimmat (reagoimaan siis) lääkärit, toimeliaat hoitajat ja hyvät tyypit lanssista tauolla :)
Vaipoista omakohtainen kokemus; jouduin itse taannoin päivystykseen eikä ollut tarpeen katetroida, siis kestovaippa (kesti muuten vuorokauden - uskomatonta, mutta totta eli kehitys kehittyy ja varsin oli mallikaskin, aikuisten housuvaippa eli tulipa sekin kokeiltua ennen lopullista siirtymistä käyttäjäksi. Ei ollut yhtään epämiellyttävä, tosin kiinnitys jäi ihoon kiinni, koska koko oli väärä! Kipeää teki se!)
Mitä hyötyä niistä miljoonista tv-kanavista on, kun ohjelmat on pääosin höttöä?
Vanhustenhuolto pistää nyt kyllä mietityttämään, kun sähköpostiinkin tuli viesti, jossa tarjottiin ET-lehteä ja RR-mittaria erikoishintaan (ikää mulla on < 50v, mutta kaipa tuo sitten kohta on ajankohtaista).
Polga, saatan muistaa väärin, mutta minusta uutiset alkoivat klo 21. Wanhaan aikaan, ennen kilpailevia lähetyksiä.
Mistäköhän niitä kirjeenvaihtokavereita löytyikin?! Ei mitään muistikuvaa. Yksi asui Puumalassa, yksi Turussa, yksi Tampereella. Terkkuja vaan kaikille.
Ulkomaalaisia kv-kavereita välitti yksi firma, jonka nimeä en saa kuolemaksenikaan päähäni.
Pascal Douvre, jos luet tämän, niin pyydän anteeksi, että kirjeenvaihtomme loppui kuin seinään. Rakkaudesta ei pidä puhuman heti kättelyssä edes 13-vuotiaana.
Niinpä niin. Kun olin pikkulapsi, ei ollut edes punaista ja sinistä maitoa, vain maitoa. Ja se saattoi olla alumiinkannussa.
Pitäisikö positiivisiin puoliin lukea internet, jonne kirjoittelemalla voi päästää koko maailman lukemaan oman nettipäiväkirjansa. Vai onko jo liian vanhanaikaista sanoa "blogia" nettipäiväkirjaksi?
Toivottavasti päivystys meni kivutta. :)
AuvoT: Tämä ei ole siinä mielessä päiväkirja, että jätän paljon paljastamatta, liiottelen ja huijaan ja nautin siitä.
Yksi hoitaja kertoi, että oli laittanut vaipat ylleen ja päätti pissata niihin kokeakseen, miltä se tuntuu. Pissaaminen ei onnistunut, joten pintakuivat vaipat jäivät testaamatta.
Tolleenha plokii pietääki. Rajataa, muunnetaa, vähätellää, liiotellaa summuuta kieroiluu. :)
Lähetä kommentti