Nukuin erinomaiset yöunet, unen laatu ja määrä olivat huippuluokkaa. Se ei ole itsestäänselvyys, välillä nukun surkeasti. Stressi pyyhkäisee unet. On mnulla stressi nytkin, mutta elän pientä suvantovaihetta ennen myrskyn silmään ajautumista. Aiemmin hurrasin viikonloppuvapaata: lepäilyä, juhlimista, kahviloita, elokuvateattereita mukavien ihmisten tapaamista (sisältää lapseni). Nykyisin viikonloppu merkitsee mahdollisuutta tehdä töitä, joita muuten ei ehdi eikä jaksa. Kunhan saan silmäni kunnolla auki alan viilata kommentteja refereille. Huomenna teen ensi viikon esityksen. Olen päättänyt lisäksi ulkoilla ja käydä elokuvissa sekä lukea Jhumpa Lahirin Kaimaa.
Kävin eilen apteekissa. Olin kirjoittanut itselleni reseptin. Istuin odottamassa vuoroani. Vierelläni istui pulska vaalennettu rouva. Huonokuuloinen vanhus raahusti farmaseutin pakeille. Naisella oli kopio lääkärin tekstistä, muttei reseptiä. Lääkäri oli vaihtanut siniset tabletit punaisiksi. Nainen syytti itseään siitä, ettei ollut tarvittavaa lääkemääräystä vaatinut. Pulska rouva kääntyi minuun päin ja sanoi "lääkärin vika se on!". Nyökkäsin. Kovaääninen keskustelu sinisistä ja punaisista tableteista jatkui pitkään ja nuori farmaseutti kävi konsultoimassa kolleegaansa. Lopulta vanhus sai pillerinsä ilman reseptiä. Farmaseutti lupasi soittaa lääkärille heti maanantaina. Mummo voisi samana päivänä tulla noutamaan KELA-korvauksensa lääkkeestä, joka maksoi 10.30. Mietin siinä istuessani, pitäisikö minun jotenkin puuttua tilanteeseen ja tarjoutua reseptinkirjoittajaksi. Arvasinhan, että kyseessä olivat Marevan 3 mg tabletit (siniset), jotka oli vaihdettu 5 mg tableteiksi (punaiset). Vieressäni istuva nainen vielä jupisi "kyllä lääkärin kuuluisi se resepti kirjoittaa".
Kun potilailta kysyy lääkitystä saa seuraavanlaisia vastauksia "vaimo laittaa dosettiin, en tiedä", "eikös ne siellä teillä näy" (Ei näy! Emme näe terveyskeskuksen lääketietoja emmekä muutakaan), "sellainen valkoinen pyöreä pilleri". Huokaus.
Klinikkamme lääkäri väitteli eilen. Lähes kaikki lääkärit oli kutsuttu juhliin, ulkopuolelle oli jätetty vain meidät muualta tulleet. FB oli täynnä juhliin lähtevien hehkutusta. Minulla oli samanlainen olo kuin lapsena, kun kutsua synttäreille ei tullut (yleensä tuli). Ostin lohduksi itselleni sadetakin ja mekon. Regressiossani hotkin pussillisen lakuja ja melkein oksensin.
6 kommenttia:
Kaima on hyvä!
Vaan ei ole Lahirin kirjoissa Tämän siunatun kodin voittanutta.
Voi hyvänen aika. Nauratti tuo "lääkärin vika se on"
Lääkärimieheni pohtii joskus noita samoja juttuja: pitäisikö tunnustautua lääkäriksi kun kyse ei ole kyse hengenhädästä, mutta voisi ehkä auttaa joissain kertomasi tapaisissa tilanteissa. Yleensä ei tee mitään. Tuttavat eivät enää kinua lääkärintodistuksiakaan kun tietävät että vastaus on ei.
Kertomasi tapaus oli taas hyvä esimerkki siitä miksi ei kannata olla FB:ssä. Ei ole todellakaan minun juttuni.
Miehelläni on tästä kutsumattomuudestakin kokemuksia: kun oli opiskelemassa USAssa nuorena, hän kertoi miten syntymäpäiville oli ihan luontevasti kutsuttu "sinut ja sinut", sitten siirrytty hänen (uuden, vastikään muualta tulleen) ohi, ja jatkettu kutsumista, "ja sinut ja sinut".
Nyt kun voi missä vaan ollessa kattoo mikä on oma lääkitys (kansallinen terveysarkisto) niin oon nykysest lääkityksestäin ottannu paperisen kopion, minkä voi tarvittaes vilauttaa lekurille. Otan kyl varoiks 'lääkärilaukunki', et sielt ainaskii selvii.
Mä oon kans lakuhullu. Just söin ½ pussii ja on kamala olo. Tätä ei pitäs sanoo, mut kyl aamul paska lentää ku varpusparvi.
Siitä pilleristä. Olikohan lekuri unohtannu sanoo et laitetaa ny vahvempaa vai mummo unohtannu. Mee ja tiiä.
Vielä yks juttu. Mitenköhän sut sais opetettuu, et vapaalla tarttee olla vapaalla.
Mukavaa...
Rakastan potilaita, joilla on lääkelista mukana. Toisaalta en pidä niistä, jotka antavat pitkän selosteen oireistaan lisättynä erilaisilla graafisilla esityksillä lämmön ja verenpaineen vaihteluista yms.
Minäkin pidin kirjasta "Tämä siunattu koti".
Lähetä kommentti