Tampereen nimi on tullut saamen kielestä, kuulin salaillun tosiasian juuri radiosta.
Kävimme torstaina viinilasillisella ennenkuin menin yöjunaan valvomaan. Yritin nukkua, mutta lähinnä pyörin uupuneessa horroksessa. Jotta jaksaisimme valvoa junan lähtöön asti, tapasimme kaupungilla jo etukäteen. Aseman lähellä oli noin myöhään (juna lähti 01.15) avoinna ainoastaan Ale pupi. Olen usein ohittanut ravintolan ja katsonut sen kirjavaa asiakaskuntaa, jolla on aikaa asettua tuopin ääreen jo varhain aamulla. Joimme kuppilassa lasilliset viiniä. Miesten vessan oven alaosa oli potkittu säpäleiksi. Ravitsemusliikkeessä laulettiin karaokea. Viereisessä pöydässä istui pöydällinen aasialaisia miehiä, jotka hakivat tiskiltä isot tuopit ja poistuivat maistettuaan pariin otteeseen täysistä laseistaan. Pöytämme pintaa peitti joku tahmea, jota yritin poistaa paperinenäliinalla, joka juuttui pöytään. Nypin paperia irti pöydästä haaleaa valkkaria nautiskellessani.
Kävimme Oululaisessa sairaalassa. Laitos on rakennettu 70-luvulla ja se on matala. Sairaalaan on vuosien mittaan tarvittu lisää tilaa, niinpä käytävät yksiköistä toisiin ovat loputtoman pitkiä. Vessaan mennessä sanoin aina muulle porukalle: odottakaa minua. Pelkäsin eksyväni sairaalan uumeniin, josta luurankoni mahdollisesti löydettäisiin vasta vuosikymmenten kuluttua.
Työpaikan kahvihuoneessa keskustelimme sukupuolten välisestä työnjaosta:
"Auton katsastus on miesten työtä!"
Minä tuohtuneena hihkaisin: "Entäs kuka vie minun autoni katsastukseen, kun minulla ei ole miestä!"
Sitten vasta muistin "Eihän minulla ole autoakaan!"
Lähden pian kampaajalle. Aurinko paistaa. Tekemättömät työt tykyttävät päässäni. Nukuin viime yönä vaivaiset 11 tuntia. Saamelainen Tampere odottaa minua.
7 kommenttia:
Laskeuduit kansan pariin? Tarkoitan Ale-pubia, en OYS:ia. En ole vuosikymmeniin käynyt kotikaupunkini ravintoloissa (koska kaupunki on niin pieni, en halua törmätä "tuttuihin"), en kyllä paljon muidenkaan kaupunkien. Mutta eipä ole juuri ollut asiaa R-kioskillekaan, ei videovuokraamoon, ei hautaustoimistoon, ei jäähallille, ei mäkkäriin tai pitseriaan. Olenko vieraantunut arjesta?
Olen koko ikäni ihmetellyt, mitä Pere, Tammerkoski ja Tampere tarkoittavat eli kaivannut niitten alkuperää.
Auton katsastus ja huolto oli meillä jaettu naisten työksi. Mies meni - auto jäi.
Se on muuten Ale pupi, ei pubi. Tuttuihin en törmännyt (jos ei oteta huomioon Simo Frangenia, eikä hänkään ole oikeasti tuttu, mitenköhän hän viitsii tamperelaisissa kuppiloissa kulkea?)
Luen juuri kirjaa, jossa väitetään, että Tampere ja Tammer-alkuiset sanat tulevat tammista, joita täällä on ollut aikoinaan paljon, ennen kuin ne ruotsalaisen mahtikäskyn takia hävitettiin lähes tyystin.
Pere-nimi on itselleni aika läheinen... Sukunimenä sen yksi ihan oikea merkitys on 'perhe'.
Katsastuksen meidän perheessä suorittaa ylivoimaisesti useimmin vaimo.
Vaimo katsastaa ja vie huoltoon pääasiassa. Mies vaihtaa renkaat.
Aristoteleen kantapäässä (kuultavissa Ylen Arenassa) kerrotaan, että Tampere tulee saamen kielestä, joku tampel vai mikä liekään merkitsi kosken suvantoa. Kuulemma aiemmat tulkinnat nimestä ovat höpöä. Nimellä ei siis ole mitään tekemistä tammien kanssa.
Aristoteleen kantapää voittaa tässä asiassa parhaillaan lukemani kirjan 6-0. Kirja kun on muiltakin osiltaan enimmäkseen höpöä.
Lähetä kommentti