Vietimme eilen klinikkamme vuotuisia juhlia. Olen juhlinut nyt niin paljon, ettei ihan heti tarvitse. Voin hiljalleen asettua seesteiseen keski-ikäiseen eloon.Apulaislääkärinä kummastelin viisikymppistä kollegaa, joka jaksoi riekkua meidän nuorten mukana kapakoissa. Nyt olen se vanha juhlija.
Keskustelimme eilen kanta-arkistosta, jonne on tarkoitus säilöä suomalaisten sairauskertomukset. Eräs miespuoleinen työkaveri kertoi lukeneensa omia papereitaan, joihin oli präntätty, terve vauva, hikiset jalat. Toinen sanoi perehtyneensä omiin kertomuksiinsa, joissa hänen mainittiin olevan virkaäidin hintelä tytär.
Taidan palata elävien kirjoihin. Menen suihkuun, kaupungillekin on raahauduttava, sillä kaapista ei löydy mitään syötäväksi kelpaavaa. Teidänkin on mukava tietää, että kyllä se elossa on. Miettii mitä kirjoittaa, sitten myöhemmin.
4 kommenttia:
Onnittelen! Minä voin juhlia enää korkeintaan joka toinen vuosi -seuraavan kerran 2014. Sietämätön krapula, massiiviset itsesyytökset (miksi hemmetissä?) ja kahden viikon melankolia. Melkein jo toivon, ettei tulisi syytäkään juhlaan.
Samta oireet: kamala morralinen krapula joka vaihtunee huomenna melankoliaksi. Muut hehkuttavat hauskaa iltaa ja minä räydyn itsesyytöksissä.
Mistä nuo kirjoitusvirheet ilmaantuivat?
Se on se karpula.
Lähetä kommentti