Matkailu avartaa

Keskiviikkona huristimme S:n kanssa töistä junaan ja nappasimme mennessämme asemalta kahvit sellaisiin pahvimukeihin. S läikytti kahvin junan lattialle. Mukillinen  kahvia leviää liikkuvassa junassa hämmästyttävän laajalle alueelle. Tikkurilassa vaihdoimme bussiin, joka jurruutti pienellä vaihteella tuskastuttavan hitaasti lentoasemalle. Ehdimme  kuitenkin Wienin koneeseen. Hotelli sijaitsi lentokentän kupeessa. Nautimme buffet-illallisen ennen nukkumaanmenoa. Koulutus tapahtui samassa hotellissa, joten emme joutuneet kaupungin houkutuksille alttiiksi.  Aamupäivän kuuntelimme luentoja ja lounaan jälkeen harjoittelimme motivoivaa haastattelua. Vieressäni istui Roger Brasiliasta. Roger oli harmaapartainen puhelias mies, joka kertoi, kuinka hänen valtavan ylipainoinen ystävänsä juuttui raitiovaunussa penkkien väliin. Hänet saatiin irroitettua vetämällä ja tuuppaamalla. Tämä juttu liittyi siihen, että on oltava oma motivaatio muuttua, lääkärin käskyillä ei ole paljon merkitystä. Ensin on sitäpaitsi tehtävä riittävän kipeää. Roger ylitti rajan, jonka suomalainen vetää itsensä ja toisen väliin. Puhuessaan minulle hän kosketteli minua kyynärvarteen, olkavarteen ja hartioihin.

Kun potilas ei suostu syömään hänelle määrättyä lääkettä, kehoitti opettajamme Rob sanomaan "taidat pelätä". Suomalaiselle miehelle ei moista saa sanoa, sillä hän ei pelkää mitään.

Minä pelkään lentämistä, Rob kertoikin tarinaa lentäjästä, joka oli huumeaddikti. Ryntäsimme koulutuksesta lentoasemalle, jossa meitä odotti nuhjuinen lentokone. Paikalleni eivät erinomaisen pitrkät jalkani tahtoneet mahtua (olen kerran saanut vanutettua päälakeni mittauksessa 163.5 cm:n korkeuteen). Lento oli kansallisen lentoyhtiömme, mutta kone kuului SmartLynx nimiselle firmalle (kuulostaa moottorikelkalta). Ilma-alusta ohjasi venäläinen lentäjä. En halua istua lennolle, josta vastaa kukaan muu kuin suomalainen tai saksalainen (molemmat kansallisuudet noudattavat ohjeita orjallisesti). Hätätilassa uskon henkeni englantilaisen tai ruotsalaisen käsiin. En luota espanjalaisiin, ranskalaisiin tai belgialaisiin. Muuten minulla ei ole mitään näitä kaikkia kansallisuuksia vastaan. Kone heilui ja huojui uhkaavasti ensimmäisen tunnin ja viimeisen tunnin, puoli tuntia siinä välissä oli kohtalaisen rauhallista. Pohdin pakkolaskuasentoa, jossa pää lasketaan polville, sitä ei olisi mahtunut siinä ahtaudessa tekemään. Hämmästyttävää kyllä, pääsimme ehjinä perille. Lentäjä tervehti meitä, kun seisoskelimme odottamassa yhden naisen matkalaukkua. Miehen oranssi solmio viipotti vinossa ja ylimmät paidan napit röyhöttivät auki. Perämies näytti siistimmältä. Lentäjä heilautti meille rennosti kättään. Oikea lentäjä kulkee ylväänä ja katsoo pitkin nenänvarttaan meitä lentotaidottomia matkustajia.

Olin kotona yhdeltä ja puhelin herätti kuudelta. Huomenna menen kahdeksaksi töihin. Matkailu avartaa ja virkistää.