perjantai 19. lokakuuta 2012

Väistin elämän

Joku on saattanaut havaita, etten ole pariin päivään ehtinyt päivittää blogiani. Torstaina luonani majaili vieras, jonka kanssa kävimme katsomassa Kerkko Koskinen kollektiivia. Bändin lämppärinä toimi Tuomari Nurmio, joka seisoi orpona Tampere-talon lavalla. Olen aina pitänyt häiskastä, mutta nyt melkein tunnin sessio oli liikaa. Toisaalta illan pääesiintyjillä ei olisi ollut riittävästi esitettävää kokonaiseksi konsertiksi. Kokoonpano oli mahtipontinen jousineen, puhaltimineen, nuorisokuoroineen ja kolmine komeaäänisine naislaulajineen. Kerkko Koskisen ääni onkin melko vaatimaton, mutta sopi jollain kummalla tavalla yhteen naisten äänien kanssa. Kai se on se kuuluisa roso tai särö. "Minä törmäsin elämään kuin seinään!" lauloivat naiset. Minä väistin elämän viime hetkellä.

Matkustin eilen junalla Helsinkiin ja takaisin, seuranani oli tyttäreni ja hänen kumppaninsa. Minä toimin heidän sponsorinaan. Kävin ensimmäistä kertaa komeassa Svenska teaternissa katsomassa "Kristina från Duvemålaa". Esitys oli täydellinen. Vielä erikseen erottui Kristinaa esittävä Maria Ylipää sekä kauniit ja kekseliään lavasteet. Tutumaan pääsin lopulta puoli kahden maissa.

Kysyin Keskustorin vaalikopista, kuka ajaa intohimoisimmin pyöräilijöiden asioita Tampereella. Äänestin  tuota naista enkä demareita, joita Ylen vaalikone minulle tyrkytti. Ei kannata minuun enää yrittää vaikuttaa. Se on suoritettu, ääni on kirjekuoreen pujotettu ja kuori kiinni liimattu. Seuraavissa vaaleissa sitten.

Uin aamulla kilometrin ja kokeilin päälle vähän vesijuoksua. Söin intialaisessa ravintolssa ja kuuntelin viereisen pöydän IT- alan ihmisten jutustelua. Ostin lankaa ja aion nukkua päiväunet. Saa kadehtia. Saa tykätä. Saa myös olla tykkäämättä.

5 kommenttia:

jaana kirjoitti...

Oltiinpa kerrankin samassa paikassa.

Samaa mieltä Kerkko Koskisen äänestä ja vähän myös Tuomari Nurmiosta.

Unknown kirjoitti...

Kun tuli tuolla töissä aikoinaa katteltuu noin 8½tuhatta näytelmää, ei ihan heti tee mieli lähtee teatterii. Paitti tietty jos itteesä parempaa seuraa ois. ;DDD

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Meitä oli siellä aika monta.

Kaisa kirjoitti...

"En ollut tehty elämää varten, mutta elämä tuli ja löysi minut." Pessoa

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olen käynyt Pessoan kantabaarissa Lissabonissa (olen lukenut yhden hänen runokirjoistaan, en tiedä onko hänen tutotantoaan suomennettu laajemmin).