torstai 14. maaliskuuta 2013

Väärin ymmärretty

Kampaajani eroprosessi etenee. Hän ei enää pessyt hiuksiani hyytävän kylmällä vedellä. Elämä voittaa ja päänahkani säästyy paleltumavammoilta.

Latasin eilen puhelimelleni ilmaista kirjallisuutta. Monet vanhat klassikot ovat saatavissa ilman maksua. Luin  F.Scott Fitzgeraldin romaania The Great Gatsby vuodelta 1925 puhelimen pieneltä näytöltä. Sivun kääntö matkii oikeaa paperista kirjaa. Onko romaania järkeä lukea puhelimen näytöltä? Onpahan lukemista aina mukana. Vieraat sanat on helppo tarkistaa ohjelmaan liittyvällä sanakirjalla. Puhelimen näytöltä saattaisi olla kätevä lukea runoja.

Tapaan tänään poikani, joka tulee Tampereelle kuuntelemaan Manowaria (heavy-bändi USA:sta). Kampaajani ehdotti minulle bändin keikalle menemistä. Poikani varmasti ilahtuisi. Liput oli onneksi jo myyty loppuun.

Olen kateellinen Kertulle, joka saa kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa repiä kotona huonekaluja. Minun täytyy taas ensi viikolla mennä töihin.

Työelämässä kohtaan kovin vähän kateutta. Lääkärien mielikuvitus ja aika eivät tahdo riittää moiseen. Kirjoittajapiireissä kateus on enemmän läsnä. Siitä ei puhuta suoraan vaan se ilmenee ilkeilynä, jota on välillä vaikea havaita. Minulle tuskin kukaan on kateellinen ja miksi olisikaan. Kirjoituskilpailuissa pärjänneet saavat kuulla mielenkiintoisia kommentteja. "Minäkin menestyin kirjoituskilpailuissa kunnes aloin kirjoittaa persoonallista tekstiä. Olen iloinen, että olen vihdoin löytänyt oman ääneni". "Kirjoittaisin kirjan, jollen en raataisi paskaduunissa/ hoitaisi räkänokkaista lapsilaumaa. Sinullahan tuota aikaa piisaa kun olet työtön/ miehesi elättää sinua".

Kirjoittajaryhmissä voivotellaan, ettei mitään synny ja kun sitten syntyy niin ennen tuotoksen käsittelyä valitetaan tekstin keskeneräisyyttä ja kehnoutta.

Minähän olen kollegojen puheissa "kirjailija", sillä olen julkaissut ammattilehdessä muutaman kolumnin. Kolumnit ovat oikeille kirjailijoille pakkopullaa, jota on tehtävä, jotta pysyisi hengissä. Mutta kylllähän minä romaanin pyöräyttäisin jos ei tarvitsisi käydä töissä ja jos kustantajat ymmärtäisivät minua. Olen lääkärin valepukuun piiloutunut väärinymmärretty suuri taiteilija.


14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin surffailin ja luin kaikkea mahdollista aiemmin puhelimella. Reilu vuosi sitten ostin iPadin, ja rakastuin. Just sopiva, en vaihtaisi!

Åboriginal

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Omituista, että kirjoittajapiireissä on kateutta. Olen varmaan sullonut pääni pumpuliin, sillä en sitä havainnut kirjoituskouluaikoina. Siis nythän tunnen kateutta, joko hyvän tai pahanlaatuista, heitä suuria kirjailijoita kohtaan, joita ihailen tai en ihaile, mutta se on normaalia, enkä lähtisi kyllä ilkeilemään kenellekään. Viisas pysynee hiljaa tai hakkaa sitten päätä seinään julkisesti, mutta ei vyörytä kateuttaan muihin. Niih.

Olisipas lystikästä, jos menisit tuonne konserttiin :D

Minerva kirjoitti...

Minä luulen, tai ainakin toivon, että sitä olisi vain osittain. Että ne tietyt ihmiset sitten vain ovat äänekkäämpiä.

Itse olen niin varovainen sanomaan omia mielipiteitäni kirjoituksista, kun mietin että tulkitaanko tämä nyt vinoiluna vaikkei se ole sitä. Tai useimmiten se on kyllä sitä, että asenteeni on se, että koska en oikeastaan ymmärrä kirjoittamista sen paremmin kuin moni muukaan, niin on hassua antaa palautetta jollekin itseäni paremmalle.

Heidi kirjoitti...

Tuli ehkä kärjistettyä vähän liikaa...

Minerva kirjoitti...

Minulla kyllä itse asiassa iskee pahin kateus lukiessa julkaisseiden kirjailijoiden esittelyitä. Sen lisäksi, että he ovat usein viehättäviä, he ovat saavuttaneet paljon ja kaikenlaista akateemisella urallaan, ovat minuakin nuorempia, perheellisiä ja pelastavat vasemmalla kädellään maailmaa siinä sivussa, kirjoittaessaan oikealla poikkeuksellisen tarkkanäköisiä teoksiaan.

Siinäpä tulee sellainenen "mitä minä tässä edes räpiköin"-olo.

Timo Lampi kirjoitti...

Juu, tuo viimonen lause pitänee täysin paikkansa. :)

Heidi kirjoitti...

Jokaisesta saa väännettyä hienon esittelyn. Ihan mistä vinkkelistä ihmisen elämää katsoo.

Heidi kirjoitti...

Epäilen, että minut on ihan oikein ymmärretty ja kevyeksi todettu.

Merja kirjoitti...

Osta Heidi iPad, et varmasti kadu. Mitään parempaa ei ole eteeni tullut sitten ensimmäisen kännykän ja pöytätietokoneen.
Ja edelleen kiitos blogistasi, se on päivieni piristys niin kotona kuin reissussakin (kiitos pädin).

Anonyymi kirjoitti...

Taisit lukea mun kunnelman? ;)

Heidi kirjoitti...

Vähän aikaa meni ennekuin ymmärsin. Luin kyllä. Itse en tosiaankaan ole ollut kenenkään kateuden kohde, mutta sivusta olen seurannut.

Menna Waris kirjoitti...

Väärin, Heidi, olet ainakin meikäläisen kateuden kohde!

Kävin nimittäin kerran, aikoja sitten, lukaisemassa postauksesi, ja se oli niin khjelvetin hyvin kirjoitettu että masennuin. Tuli sama reaktio kuin tuossa Minervan "mitä minä tässä edes räpiköin" -kommentissa. Siis ei niin, ettenkö blogia kehtaisi enää kirjoittaa, mutta niin, että ihan oikeasti voisin jo unohtaa ajatuksen siitä kirjan kirjoittamisesta!

En tiedä, miten nyt uskalsin tänne ajautua, mutta kerran täällä ollaan niin kommentoidaan nyt sitten itse tekstiäkin ;) Ensinnäkin hui, miten kukaan uskaltaa liittyä kirjoittajapiireihin, siellä jos sivalletaan niin tietysti se tehdään helkkarin hyvin. "...kunnes aloin kirjoittaa persoonallista tekstiä", auts!

Toiseksi, komppaan kaikkia: osta se iPad. Hain omani postista viime viikolla ja olen aivan myyty!

Heidi kirjoitti...

Ostin iPadin. Ja kiitosta vaan. En ole ansainnut.

Saima kirjoitti...

Minä pystyn ymmärtämään kirjailijoiden välistä kateutta (toki väittämättä, että KAIKKI kirjailijat tai kirjoittajat kateudesta kärsisivät!). Suomessa(kin) on todella vaikeaa hankkia elantonsa kirjoja kirjoittamalla. Sitten tulee "joku" Sofi Oksanen, kirjoittaa kiistatta jumalaisen Puhdistuksen ja tienaa vuodessa lähes puoli miljoonaa. Yritä siinä sitten vielä uskoa itseesi!
P.S. Itse en ole kirjoittaja ja ihailen (melkein kadehdin ;-) teitä, jotka kirjoittaa osaatte!