tiistai 12. maaliskuuta 2013

Lahjus

Tämän aamun Hesarissa kirjailija Katri Tapola esittelee tyhjiä taskujaan. Nainen on saanut apurahan, joka kuitenkin viipyy johtuen opetus- ja kulttuuriministeriön tietojärjestelmän hitaudesta. Järjestelmän nimeksi on annettu enteellisesti Salama.

Meidän tietojärjestelmämme nimiä ovat onneksi Miranda ja Uranus. Uranus on jo aikaa sitten kääntynyt muotoon Ur-anus (anus=peräaukko). Asiasta kirjoittaminen tuntuu yhtä turhauttavalta kuin kirjoituskilpailuihin osallistuminen. Sähköinen resepti on hyvä uudistus, samaten rtg-kuvien digitaalistaminen ja laboratoriojärjestelmä, muu syö tarmon, turhauttaa, mutta toivottavasti ei kyynistytä.

Slaavilaiseen systeemiin on kuulunut perinteisesti lääkärin "lahjominen". Meille on riittänyt palkka ja joskus onnistuneesta työstä saatu tyydytys. Saan aina jouluksi eräältä miespotilaalta komean ruukkukukan, viimeksi orkidean. Samalla käynnillä hän aina toivoo, ettei häntä siirrettäisi omalääkärille. En ole siirtänyt. Onko kyse lahjuksen ottamisesta? Lieventävänä seikkana voin kertoa, että kukat ovat järjestään paleltuneet, kun olen kuljettanut ne kotiin pyörän tarakalla.

Eräs iäkäs rouva toi aikoinaan minulle joka vastaanottokäynnillään jonkun lahjan. Se oli minusta kiusallista. Sitten hän lahjoitti minulle niin suuren pöytäliinan, että se valui pitkin lattioita, sillä minulla ei ollut riittävän suurta pöytää. Seuraavaksi potilaani sai eräästä lääkkeestä vaikean sivuvaikutuksen. En voinut enää edes katsoa tuota arvokasta liinaa, sillä se toi ikäviä asioita mieleen (nainen kylläkin tervehtyi). Annoin pöytäliinan  eteenpäin.


6 kommenttia:

AuvoT kirjoitti...

Minusta tää on paljon parempi näin kuin jos yrittäisit väkisin vääntää 1000 sanaa kerralla. Lyhyt ja ytimekäs.

kasbach kirjoitti...

Kyllä minä Auvon kanssa olen sikäli eri mieltä, että väkisin vääntäminen on aina paikallaan... Ja huomenna taidankin punnertaa potilastietojärjestelmistä kun en aiemmin ole tainnut muistaa.

Heidi kirjoitti...

Minä kadehdin niitä, jotka sanovat pitkästi. Itse olen vuosia opetellut tiivistämään ja siitä tavasta on vaikea päästä. Jos haluaisi kirjoittaa romaanin, niin juonen kehittelyyn tarvittaisiin mielellään enemmän kuin yksi sivu. Voihan sen yhden sivunkin tietysti laittaa kovien kansien väliin ja tuleehan siihen nimilehtikin.

Timo Lampi kirjoitti...

Kyl mun mielest joutavast jaarittelemiin (niinku mulla) on huono tapa. Mielummin lyhkäsesti ja ytimekkäästi.

Tunnen ton tunteen. Kun sitä ei oikeen lahjan tuojaa viittis loukata ettei ota lahjaa, mä päätin aikoinani et otan.

sirpa kirjoitti...

olen sh enkä kaipaa potilaspaperikansioita enää takaisin. Mutta kyllä nämä ohjelmat voisi olla huomattavasti käyttäjäystävällisempiä ja koko maassa sama järjestelmä. Ur-anus :D

Andie Heimaz kirjoitti...

UVoi näitä nimiä. Meilläkin on yksi järjestelmä nimeltä Uranus ja ollaan vielä ruotsinkielinen firma.
Vaikka millä tavalla koittaa ruotsiksi nimen nopeasti sanoa, se kuulostaa samalta kuin joku suomea puhuessaan sanoisi per sereiästä.
Kovakantinen kirja jossa on vain yksi sivu, voisi olla menestys erikoisuudessaan.