Olen taas juuttunut tuttuun kierteeseen: työ, koti, ruoka (suklaa), sohvaunet, herääminen ja virkeys. Virkistyminen sijoittuu ajankohtaan, jolloin pitäisi käydä maate. Ruotsalaisen rikossarjan aikaan silitin pyykit ja tein muutakin kotiaskaretta, enkä nyt oikein tiedä kuka sen Palmen lopulta ampui. Elän ikävässä epätietoisuudessa.
Olen töihin pyöräillessäni kuunnellut Seitsemää veljestä. Kieli on niin hupaisaa, että suunnittelin kirjoittavani päivityksen Aleksis Kiveksi. Kirjassa Venlaa nimiteään luntuksi ilman minkäänlaista negatiivista kaikua. Veljekset pyllyilevät ilman seksuaalista viritettä. He eivät millään tahdo sopeutua yhteiskuntaan, vaan ovat jonkinlaiset Duudsonit (en ole kyllä koskaan Duudsoneita katsonut, saattaa siis mennä pahasti pieleen, eikös ne tee hölmöyksiä poikaporukassa?).
FB:sta saa lukea, miten kansalaisaloitteen taakse tulee jatkuvasti lisää porukkaa, itseasiassa kannattajia on jo riittävästi. Minusta on hienoa nähdä ihmisten aktiivisuus ja into viedä Suomea tasa-arvoisempaan suuntaan. Minua liikuttaa se, että tyttäreni on tästä onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti