Olen istunut tänään kahdeksan tuntia elokuvateatterissa. Saattoi olla liikaa. Aloitimme urakkamme kymmeneltä ja tarkoitus oli jatkaa ilta kymmeneen asti, mutta kahdeksalta väsähdimme. Takareidet olivat jo valmiiksi edelliseltä päivältä kireät. Annoimme kahdeksan näytännön liput nuorelle naiselle ja miehelle. Pitäisin tuollaista ilmaisen lipun ilmaantumista jonkinlaisena merkkinä siitä, että elämä on saanut uuden suunnan, jossa elokuvalippuja leijailee taivaalta.
Pidin Zaida Bergrothin elokuvasta Heavy Metal. Elokuva toi synkkään päivään edes hitusen huumoria. Ei tarvitse menettää tyystin toivoa ihmisten suhteen. Viimeisessä näkemässämme elokuvassa siivottiin lattiasta verijälkiä ja hävitettiin ruumista. Saivatko oikeasti kaiken veren irti puulattiasta. Epäilen.
Oikeasta pakarastani on jostain syystä koko päivän kulkenut sähkövirta kohti oikeaa pohjettani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti