keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

20 s

Katsoin pikaisesti Areenalta dokumenttia taiteilijoiden rauhanjunasta, joka kulki halki Suomen 1982. Kävimme Kuopiossa rauhanjunaan liittyvässä tapahtumassa. Ainoa mielikuva tilaisuudesta on kirjailija Anja Kauranen tanssilattialla. Kirjailijatar oli julkaissut rohkean esikoisteoksensa Sonja O kävi täällä vuotta aiemmin. Ohjelmassa ihmiset näyttävät luonnollisemmilta, nuhruisemmilta, optimistisemmilta ja vakavammilta kuin nykyään. Olimme varmoja, että marssimalla saadaan sota häviämään maailmasta. Kaikki oli jotenkin paljon selkeämpää. Ohjelmassa todetaan, että sotiminen on käynyt niin kalliiksi, että se loppuu luonnostaan. Vaikka ihmiset eivät katso enää lautasen kokoisten silmälasien läpi, eikä kukaan polta sisällä, niin sotiminen jatkuu entiseen malliin.

Kannoin eilen kolmea kassia: yhteen pakkasin metalli- ja lasijätteen, toiseen tyhjät viinipullot ja kolmanteen patterit ja pari lasiastiaa, joille en ole keksinyt mitään käyttöä. SPR:n kirpputorin nainen kehui maljojen kauneutta niin, että olin vähällä riuhtaista vaasit naisen käsistä. Maltoin mieleni, sillä voinhan aina ostaa ne takaisin. Patterit vein Anttilaan ja viinipullot Anttilan Alkoon. Kuninkaankadun jätteenkeräyspiste oli kadonnut jonnekin, joten minun oli pakko kävellä Pyynikille, jotta sain metallin ja lasin niille kuuluviin keräyslaatikoihin. Kaiken tämän jälkeen minulla oli puhdistunut ja seesteinen olo.

Kävin mammografiassa, jossa rintani liiskattiin väkivaltaisesti kahden levyn väliin. Minulle tulee aina mieleen, että jospa laite menee rikki ja jatkaa puristamista kunnes rinta lätistyy painon alla kuin sanomalehtien välissä kuivattu keräilykasvi, joka  aikoinaan liimattiin paperille ja jonka nurkkaan merkittiin kasvin suomalainen ja latinalainen nimi ja kasvin kasvupaikka.

Kävimme S:n kanssa lenkillä ja sen jälkeen pubissa. Minua hävetti istua siellä lenkkivaatteissa. Kotimatkalla ostin pussillisen irtokarkkeja. Luin 20 sekuntin säännöstä: jos on kaksi asiaa joista valita, niin valitaan se joka on helpommin ja nopeammin saavutettavissa. Jos pussillinen irtokarkkeja on sohvan vieressä, kurotamme niitä kohti helpommin kuin jos ne ovatkin puolen kilometrin päässä kaupan laareissa. Jos käden ulottuvilta löytyvät lenkkivaatteet, puemme ne automaattisesti päällemme ja juoksemme itsemme hetkessä maratonkuntoon.


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, mammografia nauratti, onneksi tuolloin ei suussa ollut kahvia. Kanssasi aika kulkee valoisammin...Dostojevski ja sinä olette päivieni kuu, aurinko ja tähdet.
MurMur

Merja kirjoitti...

Pitäisi siis muuttaa saunaan. Kerrostalosaunallamme ei ole muuta käyttöä kuin kuivattaa hikiset lenkkivaatteet. Epäilen, että seiniin on jo pinttynyt pysyvä hien haju.

erikeeper kirjoitti...

Kaikki minkä saavuttaminen kestää yli 20 sekuntia on turhaa.

sorvatar kirjoitti...

pidin joskus uimahallikassia autossa etupenkillä juuri tästä syystä. Nyt se on peräkontissa ja ei toimi enää. Siirrettävä takaisin visuaaliseen ulottuvuuteen etupenkille... Kahvinkeitinkin oli joskus sängyn vieressä muka auttamassa varhaista ylösnnousemista, herääminen ei ole ongelma, mutta ylös ei viitsi nousta.

Kuvittelin viimeksi pikapesulaitteessa, miltä tuntuisi, jos se menisi rikki ja hälytysjärjestelmäkin. MInulle on joskus tehty sellainen kuvaus, että kädet piti sitoa niskan taakse ennen laitteeseen menoa. Pohdin tietenkin, mitä jos hoitaja ei haluaisikaan avata niitä, kiusaisi tai unohtaisi...

Aina kannattaa miettiä.

Kävin tutkimuksessa tänään ja sielläpä oli aulassa kone, johon piti kaikkien ilmoittautua. Tuli elävästi mieleen aika, jolloin lääkärintyö korvataan koneella (ei sua onneksi koskaan:), siihen suuntaan kai sitä vähän mennään. Olisihan sitä voinut ilmoittautumisen jälkeen hypätä koneeseen ja myöhemmin soitto tai kirje kotiin tai tulostunut lappu, "sori kuolet pian" tai jotain muuta positiivista. Robotti käskisi hakemaan lääkkeitä tai laihduttamaan esimerkiksi.

Heidi kirjoitti...

Minulla oli lähes ylipääsemättömiä ongelmia senkuntin kanssa, siksi muutin otsikon muotoon 20 s (sekunnin, sekuntin, sekuntti, sekunti). Olen eri mieltä erikeeperin kanssa vaikka olen ihastunut hänen blogiinsa. Sorvattarelle- meilläkin ilmoittaudutaan koneelle. Merjalle- Hesarissa oli hiljattain ideoita, miten saunatilaa voidaan käyttää muuhun ja tarvittaessa muuttaa takaisin saunaksi, mutta luitkin sen varmaan. Murmur- kiva jos blogini tuo iloakin.

Merja kirjoitti...

Heidi, luin. Ja harkitsen asiaa. Saatamme joskus talvella saunoa hiihtolenkin jälkeen, vaikka saunan tyhjennys onkin vaivalloista eikä täällä ole aina lunta riittävästi hiihtämiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Merja, ei kai hikisiä lenkkivaatteita kuivateta ennen pesemistä!!

sorvatar kirjoitti...

Niinhän se on, ja enemmän lääkäreissä käyville tuttuakin. Olin itse ihan hämmentynyt ja henkilö, joka otti vastaan kertoi, että harjoittelua heillekin, koska kuulovammaisia/kuuroja kohtaavina, he törmäävät siihen, että joku ei huomaa kutsua, jos istuu väärässä paikassa. Muutenhan kaikki tekstihomma on niin jees. Tuuletan aina, kun ei tarvita vastaanottohenkilöitä tai muuta kontaktia.

Jouduin naapurini kohdalla sijaiskärsijäksi, kun hän ei jaksanut ymmärtää, miksi apteekki ei kertonut puhelimessa, onko hänelle vielä Tenoxia reseptillä. Mummo on ollut vuosikymmeniä apteekin asiakas ja ei kestäyt tietoa, että apteekki ei saa kertoa puhelimessa "kanta-asiakkaalle", onko lääkettä vielä vai pitääkö se uusia.

Olen kyllä kerran aikaisemmin joutunut puhelimitse selvittämään mummelin lääkeasioita, kun tajusin, että nyt on sitä ja tätä lääkettä, jota ei kyllä yhtä aikaa pidä käyttää. Silloin sain tietoa, mutta ei varmaan olisi hoitaja saanut kertoa, anteeksi hoitajat eri paikoissa. Mummo oli vaan itse niin sekaisin, että ei hänestäkään ollut selvittämään omia lääkkeitään. Saimmekin yhden lääkkeen "lopetettua" myös mummon käytöstä. Ongelma oli, että reseptillä oli lääkettä, joka oli hänellä vaihdettu toiseen, ja hän oli itse täysin pihalla kaikesta mitä oli selitetty.

Kerran veljeni joutui tilanteeseen, että vuokralainen oli saanut sydänkohtauksen, ja tietenkään veljelle ei saanut kertoa mitään. Ongelma oli se, että vuokaralaisella oli useita kissoja. Veli olisi halunnut tietoa, mitä kissoille tehdään. Kerttu ehkä ymmärtää tämän. Veli koki, että hänelle hermostuttiin siitä, kun hän kysyi,mutta ongelma oli, kun emme voineet tietää, kuinka kauan, jos koskaan vuokralainen palaa ja kodissa oli useita kissoja. Ehkä hänelle todella tärkeitä. Yksinäinen ihminen. Kannatan siis yksityisyyden suojaa, mutta tällainen tapaus on ongelma. Entä, jos henkilö palaa ja kissat ovat lopetetut? Kyseinen tapaus päättyi niin, että veli hoiti niitä kissoja toivorikkaana.

Oppikaamme, että joku pitäisi olla, joka saa tietää jotain, jos on eläimiä tms.