Puhelu
Istuin odottelemassa autokoulun
toisen osan ajorataharjoittelua. Aamupäivän ajan olin seurannut teoriaopetusta,
joka ei suuremmin minua kiinnostanut. Katselin ulos niukasti kalustetun
luokkahuoneen ikkunasta ja suunnittelin viikonloppua. Autoilu ei ollut
intohimoni ja yleensä Antti ajoi silloin kun saimme auton isältä ja äidiltä lainaksi.
Odottelu turhautti, vaikka eihän minulla varsinaisesti ollut mihinkään kiire. Osa
porukasta oli häipynyt pihalle tupakalle.
Lehteilin James Joycen
Odysseusta, joka minun olisi pitänyt lukea seuraavan viikon tenttiin. En voinut
varsinaisesti sanoa ahmivani kirjaa. Paksun romaanin raahaaminen alkoi kyllästyttää, sitä paitsi teosta oli hankala lukea sängyssä selällään. Olin
hävittänyt kirjanmerkin ja nyt oli vaikea hahmottaa missä olin menossa. Jatkoin
summassa sivulta 55, luettavaa oli jäljellä enää 750 sivua.
-
Mitä luet?
Edessäni seisoi
kolmekymppinen mies. Käänsin kirjan kannen näkyviin. Olin ylpeä
kirjavalinnasta, joka ei kylläkään ollut omani. Minua imarteli minua kymmenisen
vuotta vanhemman miehen huomio.
Pääsin vihdoin radalle. Oli
vaikea keskittyä ajamiseen, sillä minua kihelmöi ajatus miehen kiinnostuksesta.
Olin nainen, joka luki James Joycea ja josta fiksut miehet innostuivat.
Kokoonnuimme vielä lopuksi
luokkaan. Tuijotin miehen farkkuja, mustaa paitaa ja käsiä, jotka näpräsivät
kännykkää. Jostain syystä kurssin loputtua viivyttelin käytävässä niin että
mies tavoitti minut.
-
Olisi kiva
joskus käydä kahvilla ja jutella, mies sanoi kun olimme poistumassa
rakennuksesta.
Mies naputti numeroni ja
nimeni kännykän muistiin ja soitti minulle, jotta minä vuorostaan saisin hänen
numeronsa. En koskaan tallentanut numeroa. Lakkasin pian ajattelemasta miestä.
Seuraavalla viikolla
yliopistolla haahuillessani kännykkäni soi. Näytöllä näkyi vieras numero. Vastasin
soittoon ja tajusin pian, että soittaja oli mies ajokurssilta.
-
Nyt on huono
hetki, sanoin miehelle ja lupasin soittaa myöhemmin
Illalla kerroin Antille
miehestä, jonka kiinnostus tavallaan nosti markkina-arvoani. Kinusin neuvoa,
miten minun pitäisi menetellä. Miehelle soittaminen tuntui työläältä.
Toisaalta en ollut ihminen, joka jättää
asiat kesken. En vieläkään ymmärrä, miksi en heti kieltäytynyt. Halusin olla
James Joycea lukeva kiinnostava nainen.
-
Toi on sun oma
ongelmasi, Antti sanoi ja niinhän se tietysti olikin
Lopulta sain soitettua
miehelle ja kerrottua etten voisikaan tulla kahville. Kiitin miestä kutsusta.
Kolme kertaa on joku vieras
mies pyytänyt minulta puhelinnumeroa. Ei sen puoleen, että sitä laskeskelisin. James
Joycen Odysseusta en ole vieläkään saanut luettua loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti