tiistai 3. kesäkuuta 2014

Alushousuasiantuntija

Kotioloissa lomaa viettäessä tulee hetkiä, jolloin ei tiedä asettuisiko sohvalle lukemaan vai katsomaan Wire- sarjaa ja tuolloin on vaara, että alkaa harhailla asunnossaan ja havaitsee erinäisiä puutteita. Katsastaessani 60 neliön residenssiäni huomasin, että keittiön ikkuna vaatii ehdottomasti pelargonian. Anttilan lähellä tönöttävästä kojusta olisi saanut tuota nostalgista kukkaa kolme kympillä, mutta koska tarvitsin vain yhden tuli hinnaksi neljä euroa. Nyt kukka sulostuttaa keittiötäni. Seuraavaksi katseeni nauliutui makuuhuoneen verhoihin, jotka näyttivät jotenkin suloisen pehmeiltä. Pehmeys ei sinänsä liittynyt napakkaan Marimekon puuvillakankaaseen vaan pölyyn ja kissankarvoihin. Revin lyhytaikaisessa tarmonpuuskassani verhot alas aikomuksenani pestä ne. Samalla huomasin, että makuuhuone näytti huomattavasti kauniimmalta ilman noita monta asuntoa nähneitä liehukkeita. Ryntäsin verhokauppaan ja ostin valkoista puuvillaista verhokangasta, josta kaupan täti ompelee minulle verhot. Verhojen ylälaitaan tulee kanttaus ja alanurkkiin painot. Tätä menoa lomailu muodostuu tyyriiksi.

Huomasin eilen, että lähdenkin Tallinnaan torstaina enkä perjantaina. Lähdemme tapaamaan paikallisen yhdistyksen puheenjohtajaa ja suunnittelemaan ensi vuoden yhteiskokousta, jonka suhteen olen huoleton, sillä en ole enää tuolloin puheenjohtaja.

Kävin eilen katsomassa elokuvan Locke (ohjaus Steven Knight). Elokuva tapahtuu kokonaisuudessaan autossa ja siinä nähdään ainoastaan autoa nopeutusrajoitusten puitteissa ajava mies, Ivan Locke (hieno Tom Hardy). Elokuvan jännite kehkeytyy puhelinsoitoista ja kaikki siinä tapahtuu reaaliaikaisesti. Sopivan minimalistista minun makuuni. Elokuvan loppu jäi kovin avoimeksi.  Ehkä elokuvaan pitäisi saada jatko-osa, jossa mies ajaisi takaisin kotiin. En viitsi kertoa elokuvan juonesta mitään, jos joku vaikka haluaa sen nähdä. Elokuvakäsikirjoituksesta tulisi myös hieno kuunnelma. Elokuvateatterissa istui lisäkseni viisi katsojaa ja kaikki rapisuttelivat paperipussejaan, rouskuttelivat pop corneja ja irtokarkkeja. Miksei puoltatoista tuntia voi olla syömättä?

Joku lehti oli soittanut (gynekologi) kurssikaverilleni ja kysynyt miten usein alushousuja pitää vaihtaa. Alushousujen vaihdon asiantuntija aikoi ensin vastata "silloin kun ne ovat likaiset". Siinä vaiheessa hän tuli järkiinsä ja kieltäytyi haastattelusta. Hän näki mielessään jo otsikon lehteen painettuna "Gynekologi XX suosittaa vaihtamaan alushousut kun ne ovat likaiset!". Eräs sanomalehden toimittaja kertoi "vie roskat ulos ennen kuin roskapussit täyttävät eteisen"- tyyppisten juttujen olevan erittäin suosittua luettavaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toimittaja luulee niitä suosituiksi, ja siksi kirjoittaa noita itsestäänselvyyksiä -ei tarvitse oikeasti pohtia mitään. Itse en juuri koskaan avaa näitä "kuusi syytä kuntoilla","miksi kannattaa syödä terveellisesti","neljä hyvää neuvoa, jotka kaikkien tulee tietää"- tyyppisiä palstantäytteitä. Gynekologiystäväsi olisi voinut vastata, että jos toimittaja ei itse tiedä asiaa, tulisi hänen mitä pikimmin kysyä omilta vanhemmiltaan, mitä kaikkea muuta he eivät ole tulleet kertoneeksi toimittajapoloiselle.

Anonyymi kirjoitti...

Nauroin ääneen, minkä seurauksena jouduin lukemaan loppuhuipennuksen ääneen. Tykkään.

Åboriginal